lauantai 25. helmikuuta 2012

SARPE, siis mikä?

Nyt kun omasta SARPE-leikkauksestani tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi yhdeksän kuukautta (tiedän, vuosi olisi paljon raflaavampi, mutta kun ei malta odottaa), lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa leikkaukseen ja yläleuan levitykseen liittyvistä kysymyksistä. Tsek myös aiempi SARPE-postaukseni täältä!

Mikä?

Joskus oikomishoito vaatii aluksi yläleuan nopean kirurgisavusteisen levityksen (surgically assisted rapid palatal expansion, SARPE). Ensin oikojahammaslääkäri valmistaa poskihampaisiin renkailla kiinnitettävän oikomiskojeen, jota levitetään kitalaessa olevan osan ruuvista. Tämän jälkeen suu- ja leukakirurgi tekee nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa ns. Le Fort I -osteotomialinjan mukaiset sahaukset yläleukaan ja lisäksi halkaisee yläleuan etuhampaiden välistä keskeltä kahtia. Näin potilas pystyy itse levittämään yläleukaa kiertämällä saamaansa "avainta" suulaessa olevan kojeen ruuvissa.

Miksi?

Liian kapean yläleuan aiheuttaman niin sanotun ristipurennan hoitamiseksi. Ristipurennassa ylähampaat purevat alahampaiden sisäpuolelle hampaita yhteen purtaessa, kun niiden normaalisti kuuluisi purra alahampaiden ulkopuolelle.

Ennen leikkausta

Miltä se tuntuu?

Leikkauskivut vaihtelevat yksilöllisesti, mutta omalla kohdallani sellaisia ei juuri ollut. Heräämössä leikkauksen jälkeen yläleukaa hieman särki, mikä meni särkylääkkeillä ohitse. Sen jälkeen kipua ei tuntunut ollenkaan. Söin leikkauksen jälkeen ibuprofeenia (Burana) ja parasetamolia (Panadol) noin yhdestä kahteen viikkoa leikkauksesta, vaikkei varsinaista kipua ollutkaan. Itseäni vaivasi eniten leikkauksen jälkeen noin viikon verran tuntunut epämiellyttävä paine poskionteloissa, ne kun olivat leikkauksen jäljiltä täynnä nestettä. Sekin meni kuitenkin nopeasti ohi.

Kauanko toipuminen kestää?

Se on yksilöllistä, mutta itse olin melko hyvävointinen heti leikkauksen jälkeen, pahoinvointia tms. ei ollut ollenkaan. Puhumaan pystyin melko normaalisti välittömästi leikkauksesta herättyäni. Pääsin pois sairaalasta seuraavana päivänä, jolloin vointini oli jo kasvojen turvotusta lukuun ottamatta melko normaali. Turvotusta jatkui kaikkiaan muutaman viikon. Yleisvointini oli oikeastaan heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien melko hyvä. Kuntoilemaankin uskalsi lähteä kolmisen viikon kuluttua leikkauksesta, tosin aluksi yläleuka hieman aristi tärähdyksiä esim. juostessa tai hyppiessä. Nestemäistä ruokaa piti syödä kahden viikon ajan, pehmeää ruokaa neljän viikon ajan.

Vaikuttiko leikkaus kasvojen tuntoon?

Heti leikkauksen jälkeen koko naama ylähuulesta silmien alapuolelle tuntui puutuneelta yläleuassa kulkevan tuntohermon venytyksestä johtuen. Puutumisen tunne kesti leikkauksen jälkeen muutaman viikon, mikä jälkeen kasvojen tunto palautui täysin normaaliksi. Myös kitalaki ja yläleuan ikenet olivat leikkauksen jälkeen tunnottomat. Kitalakeen tunto palasi muutaman kuukauden sisällä, yläleuan ikenet olivat tunnottomat pidempään, mutta nyt melkein 9 kk kuluttua leikkauksesta niidenkin tunto on palautunut. Kitalaen ja yläleuan ikenien tuntoaistimus tosin tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen leikkausta.

Kitalakirauta

Miten "kitalakirauta" vaikuttaa elämään?

Aluksi sen kanssa on hankala puhua ja nielaista, mutta nopeasti siihen tottuu. Levityksen jälkeen kitalakeen tulee enemmän tilaa, minkä huomasin helpottavan puhumista suuresti. Lisäksi se kerää sylkeä, mikä osaltaan hankaloittaa artikulointia. Kaikenlainen ruoka tarttuu siihen kiinni, mutta veden purskuttelulla ja hammastikuilla pärjää pitkälle. Metallinpaljastimet eivät sitä havaitse, joten lentokenttien turvatarkastuksissa tms. ei pitäisi olla ongelmia.

Oliko "avaimen" kääntäminen vaikeaa?

Aluksi sen kanssa oli hieman ihmettelyä, vaikka oikoja näyttikin avaimen toimintaperiaatteen minulle jo ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin sen vielä kirurgilta varmistin. Etuhampaiden väliin alkoi kuitenkin muodostua toivotulla tavalla rakoa, vaikka en aluksi aivan varma kääntötavasta ollutkaan. Alla olevassa kuvassa avaimen kääntö on parhaillaan käynnissä. Avain siis työnnetään kojeessa olevaan reikään kuvassa esitetyllä tavalla ja sen vartta käännetään tuosta asennosta vipuvarren tavoin niin paljon ylös kuin mahdollista. Ja sitten vielä tiedoksi, etten oikeasti ole tuollainen töpselikärsäinen pikku porsas, vaan vaikutelma johtuu turvotuksesta.


Kuinka kauan kitalakirautaa joutuu pitämään?

Itselleni yläleuan levitysleikkaus tehtiin kesäkuun 1. päivänä, ja kitalakirauta laitettiin paikoilleen noin viikkoa ennen sitä. Sen annettiin olla kitalaessani marraskuun 10. päivään saakka eli yhteensä 5 kk ajan. Tämän jälkeen sen tilalle laitettiin sirompi kitalaen poikki kulkeva retentiolanka.

Oliko leikkauksesta jotain haittaa?

Olin onnekas ja vältyin verenvuodolta, tulehduksilta ja muilta komplikaatioilta. Nykyisin ei tosin tulehduksia suuremmin pääse tulemaan, sillä leikkauksen yhteydessä annetaan järjestään antibioottihoito ja ohjeistetaan purskuttelemaan suuta desinfektioaineella kahden viikon ajan. Yksi SARPE-leikkauksen mahdollinen komplikaatio on niin sanotun oronasaalisen fistelin kehittyminen, eli kitalakeen tulee aukko, joka johtaa nenän puolelle. Itselläni tuli kitalakeen jossain vaiheessa kesällä pieni "nappula", jonka oikojani arveli olevan tällainen fisteli. En kuitenkaan tiedä, ulottuuko se nenään asti, eikä siitä ole ollut muuta haittaa kuin kitalaessa tuntuva hyvin pieni kohouma. Suuremmat fistelit pystytään kuitenkin tarvittaessa sulkemaan kirurgisesti, jos ne haittaavat potilasta. Jonkinasteista sosiaalista haittaa saattoi lisäksi aiheutua kuusimillisestä raosta etuhampaiden välissä, mutta ainakaan itseäni sekään ei suuremmin haitannut. Lisäksi rako alkoi itsellään umpeutua noin kuukauden kuluttua leikkauksesta.

Iloinen potilas!

Oletko tyytyväinen lopputulokseen?

Yläleukani ja hymyni ovat todella paljon leveämmät, mihin olen erittäin tyytyväinen aikaisempaan kapeaan yläleukaani verrattuna. Kitalaessa on valtavasti enemmän tilaa kielelle, joten sitä ei tarvitse enää lepuuttaa hampaiden välissä niin kuin aikaisemmin. Purenta sen sijaan huononi yläleuan levityksen myötä, mutta minulle seuraavaksi tehtävän ylä- ja alaleuan siirron jälkeen se tulee olemaan parempi kuin mitä se ilman yläleuan levitystä olisi voinut olla. Mitään pysyvää haittaa en leikkauksesta kokenut, päinvastoin se meni sujuvammin kuin uskalsinkaan odottaa, ja menisin koska tahansa uudelleen leikkaukseen.

Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita tässä yhteenvedossa ei ole käsitelty, minuun sopii ottaa rohkeasti yhteyttä, niin yritän vastata parhaan tietoni ja taitoni mukaan.

17 kommenttia:

  1. Kiitos, että oot jaksanut kirjata kaikki kokemukset ylös ja pistää blogiin, on ollut aika hankalaa löytää sarpesta tietoa suomeksi, joten tämä blogi on ollut ihan helmi! Olen menossa huhtikuussa yläleukaleikkaukseen ja jännitän aikalailla sitä kaikkine nukutuksineen, särkyineen ja epämukavine tunteineen.. ja voin sanoa, etten uskaltais varmaan mennä leikkaukseen ilman sinun blogia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Oletko menossa SARPE-leikkaukseen vai yläleuansiirtoon? Itseänikin jännitti aivan älyttömästi tuo SARPE, mutta leikkaus ei ollut käytännössä yhtään niin paha kuin pelkäsin. Hyvin se varmasti menee, tsemppiä! :)

      Poista
    2. SARPE-leikkaukseen. Vähän ihmettelen sitä miten vähin särkylääkkein pitäisi pärjätä, mutta ilmeisesti sinäkin sait vaan parasetamolia ja ibuprofeenia?
      Kiitti tsempeistä! :)

      Poista
    3. Jep, leikkauksen esilääkkeenä sain oksikodonia, mutta leikkauksen jälkeen en sitä enää tarvinnut, kun ei kipuja ollut. Kotiin sain mukaan parasetamolia ja ibuprofeenia, joista en kylläkään käyttänyt kuin ibuprofeenia noin viikon ja pärjäsin ihan hyvin. Toivottavasti sinullakin tuntohermo venyttyy leikkauksessa sopivasti, niin että yläleuasta menee tunto eikä kipuja tule! :)

      Poista
  2. No niin, nyt on leikkaus tehty! Turvotus on hirveetä, kipuja on vähän ja olotila on aika kamala, mutta tämä on onneksi lyhytaikasta kärsimystä. Mut leikattiin toissapäivänä ja nyt vaan parantelen itteäni. :) Ei ollu niin paha juttu mitä pelkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, että selvisit hengissä ja olotila on edes jotenkin siedettävä! Kannattaa vaan syödä reippaasti tulehduskipulääkkeitä parin viikon ajan, ibuprofeeni ainakin vähentää sitä turvotustakin. Kylmäpussilla painamista olet varmaan kokeillut myös? Mä harrastin sitä varmaan yli viikon leikkauksesta. Hieno juttu, ettei leikkaus ollutkaan niin paha, sitähän mä tässä aiemmin vähän niin kuin yritin sanoa :) Ja kyllä se pahin olotila menee tosi nopeasti ohi, etkä sitä kohta enää muistakaan. Tsemppiä toipumiseen!

      Poista
    2. Joo, kylmäpussit kuuluu minun parhaisiin kavereihin tällä hetkellä särkylääkkeiden lisäksi. :D Kivut on pahentuneet levittämisen alotuksen myötä, mutta niitten kanssa kai pärjää. Muistanko ihan väärin, että oisit joskus kertonut, ettet ollut ihan varma siitä saitko avainta kääntymään oikein? Mistä sen lopulta tietää tekeekö aktivoinnin oikein? Kääntämisen jälkeen kivut pahenee melkein heti ja tulee sellanen tunne, että jotain liikkuu, mutta helpostihan se voi olla myös plaseboa.

      Poista
    3. Also, haukottelu on aivan hirveetä! :D Nauraa en oo uskaltanut vielä.. :)

      Poista
    4. Pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Luin kommenttisi jo aiemmin mutta en ehtinyt siltä istumalta vastata, ja sittenkös se unohtui :(

      Joo, en tosiaan ollut aluksi ihan varma, käännänkö sitä avainta oikein, varsinkaan kun en levityksen yhteydessäkään tuntenut mitään kipua, ainoastaan sellaista painetta ja liikkumisen tunnetta. Mulla oli silloin todella tiiviit käynnit oikojalle, joten muistaakseni varmistin häneltä vielä sen kääntämistekniikan. Myös leikanneen kirurgin jälkitarkastus oli aika pian leikkauksen jälkeen. Heiltä kannattaa kysellä.

      Lopulta levityksen onnistumisen tietää vasta siitä, että etuhampaiden väliin alkaa ilmestyä rakoa. Mulla rako tuli viiveellä, koska yläleukani ahtaudesta johtuen etuhampaat olivat aluksi vähän päällekkäin. Eli kun rako ilmestyy, tietää että leikkaus on onnistunut ja tekee aktivoinnin oikein. Mun tapauksessa oikoja tunnusti olleensa aluksi vähän huolissaan, koska sitä kojetta aktivoitiin jo leikkauksessa, mutta rakoa ei saatu silloin ilmestymään hampaiden päällekkäisyydestä johtuen. Eli jos sulle on rakoa tullut jo, ei ole syytä huoleen.

      Poista
    5. Hei, kiitos vastauksesta!
      Kävi ilmi, että käänsin avainta väärin pari ensimmäistä päivää, mutta yhtenä päivänä hetken tuskasteltuani löysin viimein oikean tavan. Nyt rakokin on suurentunut kuten pitää - huomenna näen oikojan ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen ja saan kuulla miten olen edistynyt. :)

      Täytyy myöntää, että vielä pari päivää leikkauksen jälkeen olin niin kehnossa kunnossa, etten ois saanut levitettyä leukaa kunnolla. Se on ollut yllättävän ahdistavaa ja aikamoista tunteitten vuoristorataa tämä on muutenkin ollut, mulle ei kerrottu, että tää prosessi voi olla toisinaan henkisesti hämmentävää. :D

      Poista
    6. Moi! Tosi hyvä, että rako on lähtenyt kehittymään. Ja hyvä että tapaat oikojan, sillä näin tietokonevälitteisesti sitä oikeaa tapaa on hieman vaikea lähteä näyttämään :)

      Se on tosiaan fakta, että nämä leukaleikkaukset ovat henkisesti älyttömän rasittavia, koko homma on niin pitkä projekti, ulkonäkö muuttuu, on kaikenlaisia kipuja ja tunnottomuuksia ja vaikka mitä. Senpä takia hoitohenkilökunnan pitäisikin käyttää aika paljon aikaa potilaan kanssa keskusteluun, informoida mahdollisimman hyvin kaikesta leikkaukseen liittyvästä jne. Tämä ei tällä hetkellä tosiaan millään kahden minuutin vastaanottoajoilla riittävän hyvin toteudu. Ehkä mun pitäis tehdä postaus leukaleikkausten psyykkisistä vaikutuksista? :D Siitä asiasta ei vaan valitettavasti löydy kovin paljon mitään faktatietoa.

      Mua itseäni ehkä helpotti se, että otin koko homman lääketieteellisenä eksperimenttinä, pohdiskelin kaikkia lääkkeitä mitä olin siinä hötäkässä saanut ja kartoitin tuntopuutoksia mahdollisimman tarkkaan ym. Olen ehkä vähän hullu :D Mut kyllä se henkistä jaksamista kovasti edesauttaa, että tietää sen kaiken fyysisen oireilun ja ahdistuksen johtuvan leikkauksesta, eri ihmiset reagoi niin eri tavalla asioihin. Se auttaa myös kovasti, kun tietää, että viikon-parin päästä olo on jo suht normaali. Toivottavasti saat purettua näitä asioita jollekulle! Tsemppiä kovasti :)

      Poista
  3. Mulle ei itse asiassa kerrottu mitään psyykkisistä vaikutuksista (paitsi eilen oikoja lopulta sanoi, että kaikki negatiiviset tunteet ovat normaaleja - ja levityksen eteneminenkin sujuu hyvin), mutta onneksi oon nyt löytänyt operaatio.comin ja oon saanut sieltä lukea kokemuksia.

    Tee vaan postaus jos viitsit! Vaikka aika hankalaa ilman faktoja ja yksityistähän se on.

    Ja siis tässä on mukana paljon positiivisiakin tunteita, toki! Onnistuminen on mahtavaa ja lopputuloksena on suorat hampaat.

    VastaaPoista
  4. mulla pitäis nyt alkaa oikomishoito, ku saatiin vaativa juurihoito perushoidon puolesta tehtyä, mulla siis ristipurenta ja tulee tohon lakuun tuo sarpeleikkaus, miten tiheästi noita alkukäyntejä ennen sitä leikkausta on. ite en muistanu kirurgikle aiemmin mainita et mulla tapipumusta verenvuotoon mut ehkä siihenki on kienot ja lääkkeet? mä mietin toki voin kysyä ja jutella sit sielläki jutella ku aika koittaa niin et onko mahollista et tuota avainta kääntää mahollista liian paljob. ja miten sitä osaa kääntää juuri oikean. ja entäs ku tuo laite tulee suuhun saako miten nukuttua ja tarviiko joku esim. nukahtamislääkkeitä. ja saako miten vahvoja lääkkeitä siihen särkyyn. ja miten juominen joutuuko pitkään juomaan esim. pillillä. ja onko pitkä sairasloma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Verenvuototaipumuksesta pitää ilman muuta mainita kirurgille. Ennen leikkausta ja heti sen jälkeen on aika tiheästi käyntejä, koje asennetaan ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen kontrolloidaan, että yläleuan levitys lähtee suunnitellusti tapahtumaan. Ihan tarkalleen käyntimääriä en muista. Avainta ei käsittääkseni oikein pysty kääntämään liikaa, sitä käännetään yksi "kierros" kerrallaan puolelta toiselle niin pitkälle kuin se menee. Itse sain kyllä laitteen kanssa nukuttua enkä tarvinnut mitään nukahtamislääkkeitä, syömisen kanssa oli enemmän ongelmia. Pillillä en joutunut SARPE-leikkauksen yhteydessä juomaan, sillä pystyin juomaan ihan normaalisti. Dieetti on tietysti alkuun pelkästään nestemäistä. Sairauslomaa sain muistaakseni kaksi viikkoa SARPE-leikkauksen jälkeen, enkä kokenut enemmälle olevan tarvettakaan.

      Poista
    2. tänään se aika vihdoin tuli 20.3 erikoishammaslääkäri. ja sit kuun lopulla 29 maaliskuuta se erikoislääkäri (ilmeisesti kirurgi) tuo no kyl hyvä jos ei oo tuon pitempi sairasloma.

      tuo iha eka kerta tuolla oikojalla käynti ni mitä sillo tekee alkaako sovittaa sillo heti kojetta vai ottaako kenties muotilla palaset (toki meillä eri purentaviat) mut ehkä tää alku varmaa suunillee samat. joo sitä mäki et pitää kyl sanoa siitä verenvuototaipumuksesta sille kirurgille ku en edellisellä kerralla muistanut.

      Poista
  5. Ni ja tuli mieleen toine kysymus tuolloin 20.3 on oikojalle mut 29.3 erikoislääkärille joten onko tuo keskusteluaika ettei tuo vielä oo se sarpe leikkauksen ajoitus. Varmaa selviää sitten 20'3 ja vois kai tonne soittaa ja kysyäki ni ei tarvi miettii

    VastaaPoista
  6. no mulla on pitkittynyt tää oikomishoidon alussa (jouduttii tekee erittäin vaativa juurihoito) ja oon joutunu röntgenissä ravaamaan. mut nyt selvinnyt että mulla tehdään sarpe leikkaus ja se leukaleikkaua yhtä aikaa. Ootko sä kuullut tälläisestä, et onko sulla tietoa tälläisestä.

    VastaaPoista