SARPE, siis mikä?

Nyt kun omasta SARPE-leikkauksestani tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi yhdeksän kuukautta (tiedän, vuosi olisi paljon raflaavampi, mutta kun ei malta odottaa), lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa leikkaukseen ja yläleuan levitykseen liittyvistä kysymyksistä. Tsek myös aiempi SARPE-postaukseni täältä!

Mikä?

Joskus oikomishoito vaatii aluksi yläleuan nopean kirurgisavusteisen levityksen (surgically assisted rapid palatal expansion, SARPE). Ensin oikojahammaslääkäri valmistaa poskihampaisiin renkailla kiinnitettävän oikomiskojeen, jota levitetään kitalaessa olevan osan ruuvista. Tämän jälkeen suu- ja leukakirurgi tekee nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa ns. Le Fort I -osteotomialinjan mukaiset sahaukset yläleukaan ja lisäksi halkaisee yläleuan etuhampaiden välistä keskeltä kahtia. Näin potilas pystyy itse levittämään yläleukaa kiertämällä saamaansa "avainta" suulaessa olevan kojeen ruuvissa.

Miksi?

Liian kapean yläleuan aiheuttaman niin sanotun ristipurennan hoitamiseksi. Ristipurennassa ylähampaat purevat alahampaiden sisäpuolelle hampaita yhteen purtaessa, kun niiden normaalisti kuuluisi purra alahampaiden ulkopuolelle.

Ennen leikkausta

Miltä se tuntuu?

Leikkauskivut vaihtelevat yksilöllisesti, mutta omalla kohdallani sellaisia ei juuri ollut. Heräämössä leikkauksen jälkeen yläleukaa hieman särki, mikä meni särkylääkkeillä ohitse. Sen jälkeen kipua ei tuntunut ollenkaan. Söin leikkauksen jälkeen ibuprofeenia (Burana) ja parasetamolia (Panadol) noin yhdestä kahteen viikkoa leikkauksesta, vaikkei varsinaista kipua ollutkaan. Itseäni vaivasi eniten leikkauksen jälkeen noin viikon verran tuntunut epämiellyttävä paine poskionteloissa, ne kun olivat leikkauksen jäljiltä täynnä nestettä. Sekin meni kuitenkin nopeasti ohi.

Kauanko toipuminen kestää?

Se on yksilöllistä, mutta itse olin melko hyvävointinen heti leikkauksen jälkeen, pahoinvointia tms. ei ollut ollenkaan. Puhumaan pystyin melko normaalisti välittömästi leikkauksesta herättyäni. Pääsin pois sairaalasta seuraavana päivänä, jolloin vointini oli jo kasvojen turvotusta lukuun ottamatta melko normaali. Turvotusta jatkui kaikkiaan muutaman viikon. Yleisvointini oli oikeastaan heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien melko hyvä. Kuntoilemaankin uskalsi lähteä kolmisen viikon kuluttua leikkauksesta, tosin aluksi yläleuka hieman aristi tärähdyksiä esim. juostessa tai hyppiessä. Nestemäistä ruokaa piti syödä kahden viikon ajan, pehmeää ruokaa neljän viikon ajan.

Vaikuttiko leikkaus kasvojen tuntoon?

Heti leikkauksen jälkeen koko naama ylähuulesta silmien alapuolelle tuntui puutuneelta yläleuassa kulkevan tuntohermon venytyksestä johtuen. Puutumisen tunne kesti leikkauksen jälkeen muutaman viikon, mikä jälkeen kasvojen tunto palautui täysin normaaliksi. Myös kitalaki ja yläleuan ikenet olivat leikkauksen jälkeen tunnottomat. Kitalakeen tunto palasi muutaman kuukauden sisällä, yläleuan ikenet olivat tunnottomat pidempään, mutta nyt melkein 9 kk kuluttua leikkauksesta niidenkin tunto on palautunut. Kitalaen ja yläleuan ikenien tuntoaistimus tosin tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen leikkausta.

Kitalakirauta

Miten "kitalakirauta" vaikuttaa elämään?

Aluksi sen kanssa on hankala puhua ja nielaista, mutta nopeasti siihen tottuu. Levityksen jälkeen kitalakeen tulee enemmän tilaa, minkä huomasin helpottavan puhumista suuresti. Lisäksi se kerää sylkeä, mikä osaltaan hankaloittaa artikulointia. Kaikenlainen ruoka tarttuu siihen kiinni, mutta veden purskuttelulla ja hammastikuilla pärjää pitkälle. Metallinpaljastimet eivät sitä havaitse, joten lentokenttien turvatarkastuksissa tms. ei pitäisi olla ongelmia.

Oliko "avaimen" kääntäminen vaikeaa?

Aluksi sen kanssa oli hieman ihmettelyä, vaikka oikoja näyttikin avaimen toimintaperiaatteen minulle jo ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin sen vielä kirurgilta varmistin. Etuhampaiden väliin alkoi kuitenkin muodostua toivotulla tavalla rakoa, vaikka en aluksi aivan varma kääntötavasta ollutkaan. Alla olevassa kuvassa avaimen kääntö on parhaillaan käynnissä. Avain siis työnnetään kojeessa olevaan reikään kuvassa esitetyllä tavalla ja sen vartta käännetään tuosta asennosta vipuvarren tavoin niin paljon ylös kuin mahdollista. Ja sitten vielä tiedoksi, etten oikeasti ole tuollainen töpselikärsäinen pikku porsas, vaan vaikutelma johtuu turvotuksesta.

Kuinka kauan kitalakirautaa joutuu pitämään?

Itselleni yläleuan levitysleikkaus tehtiin kesäkuun 1. päivänä, ja kitalakirauta laitettiin paikoilleen noin viikkoa ennen sitä. Sen annettiin olla kitalaessani marraskuun 10. päivään saakka eli yhteensä 5 kk ajan. Tämän jälkeen sen tilalle laitettiin sirompi kitalaen poikki kulkeva retentiolanka.

Oliko leikkauksesta jotain haittaa?

Olin onnekas ja vältyin verenvuodolta, tulehduksilta ja muilta komplikaatioilta. Nykyisin ei tosin tulehduksia suuremmin pääse tulemaan, sillä leikkauksen yhteydessä annetaan järjestään antibioottihoito ja ohjeistetaan purskuttelemaan suuta desinfektioaineella kahden viikon ajan. Yksi SARPE-leikkauksen mahdollinen komplikaatio on niin sanotun oronasaalisen fistelin kehittyminen, eli kitalakeen tulee aukko, joka johtaa nenän puolelle. Itselläni tuli kitalakeen jossain vaiheessa kesällä pieni "nappula", jonka oikojani arveli olevan tällainen fisteli. En kuitenkaan tiedä, ulottuuko se nenään asti, eikä siitä ole ollut muuta haittaa kuin kitalaessa tuntuva hyvin pieni kohouma. Suuremmat fistelit pystytään kuitenkin tarvittaessa sulkemaan kirurgisesti, jos ne haittaavat potilasta. Jonkinasteista sosiaalista haittaa saattoi lisäksi aiheutua kuusimillisestä raosta etuhampaiden välissä, mutta ainakaan itseäni sekään ei suuremmin haitannut. Lisäksi rako alkoi itsellään umpeutua noin kuukauden kuluttua leikkauksesta.

Iloinen potilas!

Oletko tyytyväinen lopputulokseen?

Yläleukani ja hymyni ovat todella paljon leveämmät, mihin olen erittäin tyytyväinen aikaisempaan kapeaan yläleukaani verrattuna. Kitalaessa on valtavasti enemmän tilaa kielelle, joten sitä ei tarvitse enää lepuuttaa hampaiden välissä niin kuin aikaisemmin. Purenta sen sijaan huononi yläleuan levityksen myötä, mutta minulle seuraavaksi tehtävän ylä- ja alaleuan siirron jälkeen se tulee olemaan parempi kuin mitä se ilman yläleuan levitystä olisi voinut olla. Mitään pysyvää haittaa en leikkauksesta kokenut, päinvastoin se meni sujuvammin kuin uskalsinkaan odottaa, ja menisin koska tahansa uudelleen leikkaukseen.

Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita tässä yhteenvedossa ei ole käsitelty, minuun sopii ottaa rohkeasti yhteyttä, niin yritän vastata parhaan tietoni ja taitoni mukaan.

Etu(hammas)veto

Tänään olikin taas kaartenvaihtopäivä! Yläkaarelle tuli ilmeisesti melko samanlainen kaari kuin ennenkin, sen sijaan alakaarelle vaihdettiin vahvempi kaari, jonka pitäisi kallistaa hampaita voimakkaammin ja siten vähentää ahtautta alahammaskaarella. Jos tämäkään kaari ei riitä väljentämään alahammaskaartani riittävästi, joudutaan turvautumaan stripsaukseen, joka ymmärtääkseni tarkoittaa ahtauden vähentämistä hampaiden reunoja kevyesti hiomalla. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tehokkaalta kaari ainakin tuntuu, sillä hampaat tulivat hieman kipeiksi jo aamulla. Pystyin kuitenkin onneksi kohtalaisen hyvin syömään, ja kipu on iltaa kohti lähinnä vähentynyt.

Lisäksi kuten viime postauksessa uumoilin, etuhampaideni väliin laitettiin nyt lenkki, jonka on tarkoitus vihdoin vetää hammasrakoni umpeen. Ajattelin sen tapahtuvan muun oikomisen tavoin vähitellen viikkojen kuluessa, mutta illalla kun katsoin peiliin, rako oli jo mennyt näin paljon umpeen!

Sain lisäksi tänään kaariini kauniin keväiset kumilenkit kaikissa sateenkaaren väreissä. Hammashoitaja laittoi ilmeisesti sekaisin kaikkia värejä, jotka olivat saatavilla. Tulos on melkoisen vinkeä. Kuvassa näkyy myös väritön kahdeksikon mallinen lenkki etuhampaideni välillä. Uskokaa tai älkää, vielä aamulla hammasrako oli samanlainen noin kolmemillinen kuin aiemman postauksen 4.2. otetussa purentakuvassa! Eiköhän tästä vielä kaunis hymy saada, joskus.

"Uudet" hampaat

Hieman aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta, hampaistoni tilanne on nimittäin pysynyt melko lailla stabiilina. Tai niin olen luullut, kunnes vertasin kuvia hampaista ja totesin, että muutosta on kyllä tapahtunut, vain niin hitaasti, ettei sitä ole oikeastaan peiliin katsellessa edes huomannut. Mutta kyllähän näissä kuvissa tasoittumista ihan selvästi huomaa.

Käväisin 11. tammikuuta oikojahammaslääkärilläni, joka vaihtoi kaaret ja kumilenkit (tässä tulos, kun kehotin laittamaan "ihan minkä väriset kumilenkit vaan") sekä tasoitti etuhampaideni kulumat ihan tavallisilla paikoilla. Kyseessä on vain väliaikainen fiksaus oionnan helpottamiseksi, mutta itse olen uusiin etuhampaisiini älyttömän tyytyväinen. Koko homman lopuksi kuluneet etuhampaat korvattaneen laminaateilla tai kruunuilla. Etuhampaiden väliin jäänyttä rakoa ei ole vielä oiottu kokonaan umpeen, mutta hassua kyllä, olen siihen jo niin tottunut, ettei minulla ole minkäänlaista kiirettä päästä siitä eroon.

Oikojahammaslääkärini kertoi, että seuraava käyntini 22.2. on samalla viimeinen hänen luonaan, sillä hänen erikoistumisensa päättyy, ja minut siirretään joko hänen seuraajalleen tai ohjaajalleen. Hienoisella jännityksellä odotan, kenen hoitoon seuraavaksi päädyn. Tähän mennessä minua on hoitanut kaksi erikoistuvaa hammaslääkäriä, ja veikkaan tämän koko ruljanssin aikana oikojani vielä ehtivän vaihtua muutaman kerran. Toistaiseksi minulla ei ole ollut kenestäkään erikoistuvasta hammaslääkäristä ainuttakaan valituksen sanaa, enkä kyllä usko jatkossakaan olevan.