Leikkaussuunnitelma

Tapasin viime keskiviikkona kirurgini sekä oikojahammaslääkärini ja hänen ohjaajansa, jotka laativat minulle alustavan leikkaussuunnitelman. Leikkauspäiväksi on varmistunut tiistai 4. joulukuuta, jolloin minun pitää ilmaantua paikalle klo 7.45. Tämänviikkoisella käynnillä kirurgi hammaslääkärikollegojensa kera tarkasteli minusta otettuja kasvovalokuvia ja teki kasvoistani muutamia mittauksia, joiden perusteella päädyttiin seuraavanlaiseen leikkaussuunnitelmaan: yläleuan siirto eteen 4-5 mm, yläleuan nosto takaa ylös 3-4 mm ja alaleuan siirto eteenpäin tähän purenta-asemaan, arviolta 5 mm.

Lisäksi kirurgi kävi kanssani ylä- ja alaleuan leikkaustekniikan läpi mainiten ulkonäön muutoksista ja mahdollisista komplikaatioista. Yläleuan siirrolla eteen on tarkoitus parantaa sivuprofiilia, sillä minun tapauksessani kumpikin leuka sijaitsee melko takana, mikä saa puolestaan nenäni vaikuttamaan entistä suuremmalta. Yläleuan takanosto puolestaan sulkee avopurennan. Alaleuan siirrolla tuodaan sitten alaleuka eteenpäin niin paljon kuin uusi yläleuan sijainti vaatii. Minulla on jo valmiiksi alaleuka takana, ja kun yläleukaa sitten siirretään eteenpäin, saatetaan alaleukaa joutua tuomaan eteenpäin vielä enemmän. Lopputuloksena tullee olemaan nykyistä harmonisempi profiili. Lisäksi molempien leukojen eteenpäin tuominen avartaa ilmatietä, mistä syystä se tunnetaan myös "uniapnealeikkauksena". Uniapneaa minulla ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta leikkauksen ansiosta senkin riski pienenee sitten iän ja kilojen myötä.

Komplikaatioista kirurgi mainitsi seuraavat asiat: yläleuan siirrossa saatetaan joutua uhraamaan kuutoshampaan juuri, mikäli titaanilevyjen ja -ruuvien sijoitus ei ole muuten mahdollista. Tästä selvitään yleensä juurihoidolla. Nenän väliseinä voi yläleuan leikkauksen seurauksena vinoutua ja aiheuttaa jälkeenpäin ongelmia, minkä vuoksi se saatetaan joutua myöhemmin suoristamaan operaatiolla. Alaleuan siirron yhteydessä on mahdollista, että alaleuanluun sisällä kulkeva tuntohermo katkeaa, ja siinä tapauksessa toinen puoli alaleuasta on lopun elämää tunnoton. Eiköhän sen kanssa kuitenkin pystyisi elämään.

En oikein osaa päättää, pelkäänkö leikkausta vai odotanko sitä innolla. Ehkä vähän molempia.

Leikkausuutisia

Ajattelin, etten kirjoittaisi tänne mitään ennen kuin varma leikkauspäivä on selvillä. Jokin sellainen instant karma -ajatus minulla on, että jos julkisesti kerron pääseväni leikkaukseen joululomalla, jokin menee pieleen enkä varmasti pääse kirurgin veitsen alle. Ikinä. Joululomalla minut nyt kuitenkin olisi tarkoitus leikata. Seuraava käynti oikojalla on ensi viikon tiistaina ja sitä seuraavan viikon keskiviikkona on käynti, johon osallistuu sekä oikoja että suu- ja leukakirurgi. Arvelen siis kahden viikon päästä olevani paljon viisaampi. Oikomisen puolesta leikkaus joululomalla olisi siis joka tapauksessa mahdollinen.

Huomaatte varmaan, että puhun leikkaukseen "pääsemisestä", vaikka leukojen irrotus ja kiinnitys takaisin paikoilleen titaaniruuveilla ja -levyillä ei liene mikään maailman mukavin toimenpide. Nämä hoidot ovat kuitenkin sen verran pitkiä ja työläitä, että kun leikkauksesta viimein aletaan ihan tosissaan puhua, se tuntuu valonpilkahdukselta tunnelin päässä. Toisaalta leikkaus jännittää, vaikka uskoni länsimaiseen suu- ja leukakirurgiaan on järkähtämätön. Eniten minua huolestuttaa alaleuan leikkaus hermovaurioriskeineen, sillä hermoa nirhaistessa on aina riski, että kehittyy neuropaattinen kiputila. Luotan kuitenkin siihen, että kirurgini on leikannut kymmeniä ellei satoja alaleukoja, ja useimmat näistä potilaista elelevät nykyisin tyytyväisinä uusien leukojensa kera. Toivokaamme siis, että pääsen itsekin toivottamaan vuoden 2013 tervetulleeksi uusin leuoin.