lauantai 28. toukokuuta 2011

SARPE

Hoitosuunnitelmani ensimmäinen vaihe on yläleuan kirurgisavusteinen levitys, SARPE (surgically assisted rapid palatal expansion). Leikkauksessa, joka minulle ensi viikolla tehdään, yläleukani halkaistaan ns. Le Fort I -linjojen mukaisesti sekä kitalaen keskiviivasta, jolloin yläleukaa on mahdollista levittää kasvuiän päätyttyäkin. Tämä vaatii kitalakeen kiinnitettävän kidutusvälineen näköisen kojeen, jolla varsinainen levitys tapahtuu. Levitys suoritetaan nimensä mukaisesti nopeasti, noin kahdessa viikossa. Tämä tapahtuu kojeessa olevaan reikään asetettavaa avainta kääntämällä. Sen jälkeen kojetta pidetään vielä hieman tapauksesta riippuen muutamia kuukausia, jotta yläleuka saa luutua uudelleen umpeen.

Kuva osoitteesta http://www.smilesthatsparkle.com.au/
Yläleuan kirurgisavusteisella levityksellä hoidetaan yleisimmin ristipurentaa. Avopurennan korjaaminen sinänsä ei sitä vaadi. Omalla kohdallani se on kuitenkin välttämätön, sillä yläleukani on hyvin kapea ja V:n muotoinen verrattuna U:n muotoiseen alaleukaani. Jos avopurentani korjattaisiin ilman levitystä, minulle tulisi yläleuan kapeuden vuoksi ristipurenta, jossa ylähampaat ovat sisempänä kuin alahampaat. Yläleukaani levitetään noin senttimetrin verran, sillä tulos yleensä palautuu hieman ja lopullinen levitys jää todennäköisesti noin 7 mm:iin. Tällä hetkellä hammaskaarien leveydessä ei juuri huomaa eroa, sillä alaleukani on paljon yläleukaa taaempana, jolloin kaaret vaikuttavat edestä katsoen yhtä leveiltä. Minulla on siis myös ns. distaalinen purenta eli hampaistosuhteessa alahampaat ovat normaalia taaempana ylähampaisiin nähden.
Ristipurenta. Kuva osoitteesta http://www.orthodontist.org/
Itse sain levityskojeen kitalakeeni tämän viikon torstaina. Kaiken kaikkiaan sen asennus vaati kolme hammaslääkäriaikaa. Ensimmäisellä käynnillä takimmaisten hampaideni väleihin asetettiin yhteensä kahdeksan kumilenkkiä hampaiden erottamiseksi toisistaan. Toisella käynnillä soviteltiin neljään hampaaseen, kummankin puolen nelosiin ja kuutosiin, sopivat metallirenkaat ja tehtiin yläleuastani kipsivalos. Kipsivaloksen perusteella minulle valmistettiin laboratoriossa juuri omaan kitalakeeni sopiva koje. Lisäksi kumilenkit vaihdettiin paksumpiin. Kumpikaan käynti ei vienyt juuri kauempaa kuin noin 15 minuuttia. Kolmannella käynnillä suuhuni asetettiin itse levityskoje, joka on metallinen neljällä hampaan ympärille asetettavalla renkaalla kiinni oleva härpäke. Tähän meni aikaa kokonaisuudessaan puolisen tuntia, joskus voi mennä kauemminkin, jos koje ei mittatilaustyöstä huolimatta sovikaan suuhun.
Kuva osoitteesta http://hubpages.com/
Välittömästi kojeen asennuksen jälkeen huomasin sen keräävän huikean paljon sylkeä. Varsinkin syötyäni tai juotuani sylkeä erittyy niin paljon, että tunnen itseni kuolaavaksi verikoiraksi. Puhuminen sujuu paremmin kuin etukäteen odotin, mutta varsinkin puhuessani nopeasti artikulaatio jää helposti hieman pehmeäksi. R- ja S-kirjaimien kanssa ei ole suurempia vaikeuksia, mutta D-kirjain on jo hankalampi. Syöminen on hidasta ja vaivalloista, sillä salaatit ja muut pienemmät ruokapalat takertuvat helposti kojeeseen. Eilen löysin kitalakeni ja kojeen välistä sipulinpalasia, tänään kantarellikeittoa syötyäni sieniä. Nieleminen vaatii erityistä huomiota, kun kieltä ei saa kitalakeen nielaisun ajaksi kiinni entiseen tapaan. Välillä pelkään jopa tukehtuvani. Lisäksi hampaiden ympärillä olevien renkaiden metalliset ulokkeet ovat hanganneet poskien limakalvot sisäpuolelta rikki. Tällä hetkellä ehkä eniten haittaa aiheutuu poskien limakalvojen kipeydestä, muuten koje on täysin kivuton, sillä varsinaista levitystä ei vielä ennen leikkausta tapahdu.

Kuvat omasta kojeestani jäivät epäsuotuisan valaistuksen johdosta vielä ottamatta, joten julkaisen niitä vasta tulevissa postauksissa. Tässä vielä video, jossa kuvataan selkeästi yläleuan kirurgisavusteisen levityksen periaatteet.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Karmaiseva lähtötilanne

Vuosikausiin suussani ei ole ollut kunnossa mikään. Ala-asteella yläleukaani levitettiin jonkinlaisella hiirenloukun näköisellä kitalakeen kiinnitetyllä hässäkällä. Ilmeisesti sillä ei saatu purentaani korjautumaan, sillä oikomishoitoa jatkettiin jonkinlaisella niskavedolla, jota pidin öisin. Käsittääkseni minulla oli jossain vaiheessa ristipurenta, ja nämä oikomishoidot läpikäytyäni purentani oli muuttunut avopurennaksi, joka on hoidollisesti vaikeimpia purentahäiriöitä. Silloin minulle sanottiin, että ainoa vaihtoehto on leikkaus, jota en tietenkään ala-asteikäisenä ryhtynyt harkitsemaan.

Purressani hampaat yhteen kontaktissa on siis ainoastaan pari poskihammasta, toiseksi taaimmaiset poskihampaat jotenkin osittain hieman leukojen sijainnista riippuen ja taaimmaiset poskihampaat. Voinette kuvitella, miltä sellaisilla tuntuu pureskella. Kieleni lepää etuhampaideni välissä olevassa aukossa jatkuvasti, minkä vuoksi etuhampaisiini on kulunut kielen voimasta lovi. Nämä kaksi etuhammasta on tarkoitus hoidon lopuksi korvata laminaateilla Hollywoodin tyyliin.

Ensimmäisen kerran minut lähetettiin TYKS:n suusairauksien poliklinikalle jo vuonna 2009. Tällöin minut tapasi oikomishoitoon erikoistuva hammaslääkäri. Hän otti minusta tarkat valokuvat ja kalloröntgenkuvat, joiden perusteella hän laati ns. kefalometrisen analyysin kalloni ja leukojeni rakenteesta. Analyysin mukaan kalloni rakenteet sinänsä ovat normaalit, ainoastaan alaleukani on kasvaessaan kiertynyt liiaksi alaspäin, jolloin se on jäänyt yläleukaan nähden taakse ja kasvojeni alaosan korkeus on suurentunut. Myös näissä kuvissa Hjallis-tyyppinen alaleukani tulee hyvin esiin varsinkin vasemmassa sivuprofiilikuvassa. Avopurentani ei siis johdu pelkästään hampaista, vaan kasvojen luiden välisestä epäsuhdasta, jolloin se on korjattavissa ainoastaan leikkauksella.

Epäröin leikkaukseen lähtemistä pitkään, vaikka olenkin aina ruokapöydässä se, jonka lautanen tyhjenee viimeiseksi. Toisinaan syöminen tuntuu niin hitaalta, että kyllästyn koko toimitukseen, vaikka vatsa ei olisi vielä täynnäkään. Syöminen ei kuitenkaan ole minulle varsinaisesti ongelma, koska olen syönyt tällä purennalla lähes koko ikäni. Enemmän vaakakupissa painoivat inhottavat puremalihassäryt, joista olen kärsinyt jo vuosien ajan, mutta tämän kevään aikana ne ovat alkaneet vaivata useamman kerran viikossa. Pahimmillaan puremalihakseni ovat olleet joka toinen päivä kipeät vasemmalta ja joka toinen päivä oikealta puolelta. Hieroja löysi niistä jopa sellaisia kovettumia, jotka useimmilla ihmisillä rajoittuvat selkä- ja niskalihaksiin. Näin vaikeassa purentaviassa on myös vaarana leukanivelen kuormittuminen ja lopulta nivelrikko sekä yhteen purevien hampaiden yletön kuluminen. Lisäksi takana oleva alaleuka saattaa ahtauttaa ilmatietä ja aiheuttaa pahimmillaan jopa uniapneaa. Nämä seikat kaikki osaltaan puolsivat leikkauspäätöstä.

Leuansiirtoleikkauksessa, joka minulle tehtäneen parin vuoden päästä, purentani siis korjataan kiertämällä yläleukaa ja siirtämällä alaleukaa pitkälle eteen, jolloin leuat asettuvat tasapainoiseen purenta-asemaan. Leikkaustulos ei aina ole pysyvä, ja tähän vaikuttaa ennen kaikkea kielen asento. Jos kieli edelleen leikkauksen jälkeen pysyy hampaiden välissä, se jonkin ajan kuluessa pakottaa purennan uudelleen avautumaan. Tästä syystä suuhuni laitetaan leikkauksen jälkeen "jumppapallo", joka häiritsee kieltä ja pitää sen siten oikeassa paikassaan.

Purennankorjausprojektini alkoi virallisesti tämän viikon maanantaina, jolloin sain hampaideni väliin "hienot" siniset kumilenkit erottamaan hampaita toisistaan. Ylähammaskaarellani on niin ahdasta, että kumilenkkien ansiosta hampaani ovat alkaneet vaeltaa sinne tänne, jotta ne mahtuisivat olemaan suussani. Joka toinen hammas tuntuu painuneen ulos ja joka toinen sisäänpäin. Hampaani tulivat niin kipeiksi, että tiistaista lähtien olen joutunut syömään pelkästään nestemäistä ruokaa. Blenderi on ollut kovassa käytössä. Edellispäivän ruokalistalle kuului kukkakaalikeittoa, eilen parsakaalikeittoa ja tänään taas kukkakaalikeittoa. Kasvissosekeittodieetin ansiosta olen jo laihtunutkin muutaman sata grammaa. Kivun pitäisi helpottaa noin viikossa, joten maanantaina voin jo kokeilla varovasti nakertaa jotain pehmeää ruokaa.

Kasvokuva edestä. Huomaa pidentynyt etäisyys alahuulesta leuankärkeen, joka tekee kasvoistani pitkänmalliset.

Vasen sivuprofiili. Valtavan nenän lisäksi huomionarvoista on alaleuan sijainti huomattavan takana, mikä saa nenäni näyttämään entistäkin isommalta.

Oikea sivuprofiili. Alaleuka takana, kuten vasemmaltakin puolelta näkyy.

Kasvokuva edestä hymyillessä. Huomaa etuhampaiden kulumisen aiheuttama lovi. Ikeneni eivät pidentyneestä alakasvokorkeudesta huolimatta juuri näy hymyillessä, joten minun kohdallani ei ole tarvetta nostaa yläleuanluuta ylöspäin parin vuoden kuluttua tehtävän Le Fort I -osteotomian yhteydessä.
Kasvokuva poskihampaat yhteen purtuna. Etuhampaideni väliin jää niin suuri aukko, että saan hampaat yhteen purtuna laitettua niiden välistä suuhuni lusikan. En pysty haukkaamaan käytännössä mitään ohutta ja esim. kurkunsiivujen laittaminen leivälle on jo ajatuksena mahdoton.

Nämä kumilenkit sain hampaideni väliin maanantaina. Tarkoituksena on erottaa hampaita toisistaan, jotta niiden ympärille saadaan pujotettua metallirenkaat, joihin yläleukaani levittävä koje kiinnitetään. Kuvasta näkyy myös ylähammaskaareni muoto, joka on liian kapea ja V:n muotoinen sopiakseen kohdakkain alahammaskaareni kanssa.