Vähän lisää purentakuvia

Tässä vielä muutama kuva karmeasta avopurennastani, joka toivottavasti on jo parin vuoden kuluttua historiaa. Olen erittäin tyytyväinen, että lähdin prosessiin mukaan, varsinkin kun selvisin ensimmäisestä leikkauksestani näin vähin vammoin. Tästä kokemuksesta viisastuneena lähden varsinaiseen leuansiirtoleikkaukseen luottavaisin mielin, ja seuraavan kerran kun suu- ja leukakirurgian leikkausosastolta herään, minulla onkin jo (pientä hienosäätöä vaille) täydellinen purenta. Olen iloinen, että menin nyt yläleuan kirurgisavusteiseen levitykseen, joten koko SARPE on tämän kesän jälkeen jo ohi, ja matkani kohti sitä kauan kaipaamaani täydellistä purentaa pääsee jatkumaan mahdollisimman pian.

Tämän kuvan perusteella on helppo käsittää, miksi kohdallani yläleuan kirurgisavusteinen levitys on välttämätön. Normaalitilanteessahan ylähampaat ovat kauniisti alahampaita ulompana, mutta minun tapauksessani näin - kuten kuvasta näkyy - ei todellakaan ole. Yläleuan kapeus korostuu vielä, kun tuon alahampaat horisontaalisesti ylähampaiden kanssa samalle tasolle. Tässä näkyy edestä hyvin myös huikea avopurentani: hampaiden väliin jää useita millejä tyhjää tilaa. Pahoittelut typeristä sormista suupielissä, mutta kun en muutenkaan saanut pidettyä suuta niin auki, että karmea purenta kokonaisuudessaan näkyisi.

Näistä sivukuvista näkee selvästi, että purennassani ensimmäiset toisiaan edes koskettavat hampaat ovat tosiaan kuutoset eli vasta toiseksi takimmaiset poskihampaat. Kokonaan kontaktissa ovat vain takimmaiset poskihampaat. Kyseessä on siis tosiaan melkoisen vaikea avopurenta. Suorastaan ihmettelenkin, ettei tästä ole ollut minulle aiemmin kovinkaan suurta vaivaa ja että puremalihaskivutkin ovat alkaneet häiritä vasta nyt. Hampaani toki ovat minua häirinneet jo pitkään ulkonäkönsä eli lähinnä etuhampaiden ruman loven vuoksi. Samoin harmittelen, etteivät vanhempani pakottaneet minua pesemään hampaitani lapsena, kun en sitä oma-aloitteisesti jostain syystä välittänyt hoitaa. Ne ajat muistuttavat itsestään edelleen ikävän ja rumannäköisen muuta hammasta vaaleamman liitukarieksen muodossa. Etuhampaissani on myös muutama ruma paikka, jotka tulen korjauttamaan viimeistään sitten purentani myötä. Tähtäimessä minulla on ehdottomasti täydelliset hampaat: näistä olen mielestäni jo riittävän kauan kärsinyt.