lauantai 11. kesäkuuta 2011

Neljä päivää leikkauksen jälkeen

Neljäntenä päivänä leikkauksen jälkeen oli vielä aika lailla turvotusta. Myös hymyni on aika säälittävä. Leikkauksen jälkeisen viikon tiistaina ilmeni turvotuksen aiheuttaman tavanomaisen paineen tunteen lisäksi myös inhottavaa painesärkyä poskionteloissa. Ilmeisesti niihinkin oli suoritetun Le Fort I -osteotomian yhteydessä jotain valunut, mikä sinänsä ei ole suurikaan ihme, koska leikkauksessa luu sahataan poskiontelon reunaa myöten. Särky hellitti kuitenkin parasetamolilla eikä ole tullut takaisin sittemmin. Muutenkin kasvojen suurin turvotus on nyt yli viikko leikkauksen jälkeen jo hellittänyt. Sairaslomalleni osuneiden ihanien helteiden johdosta olen yllä olevassa kuvassa punaisempi kuin paitani.
Mustelma, joka alkoi tuossa vaiheessa muuttua väriltään kellertävänvihertäväksi. Se näkyy edelleen, mutta huomattavasti haaleampana.
Kauan odotettu hammasrako! Hampaat olivat alun perin päällekkäin, joten kesti jonkin aikaa, ennen kuin hampaideni väliin näkyvää rakoa edes tuli. Ensimmäisellä kontrollikäynnilläni oikojahammaslääkärini kertoi yrittäneensä leikkauksessa kääntää avainta niin monta kertaa, että hammasrako tulisi näkyviin. Päällekkäin olevista hampaistani johtuen se ei kuitenkaan onnistunut, joten hän tunnusti olleensa hieman huolissaan, kun ei vielä leikkauksen aikana ollut saanut täyttä varmuutta leikkauksen onnistumisesta. Joskus, hyvin harvoin, on hänen mukaansa uusintaleikkaukseen jouduttu, kun yläleuka ei olekaan lähtenyt leviämään. Niinpä olimme kummatkin raon ilmestymisestä suorastaan huojentuneita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti