perjantai 14. joulukuuta 2012

Viikko leikkauksesta

Julkaisen nyt vähän viiveellä viikko leikkauksen jälkeen otetut kuvat. Olen yrittänyt minimoida tietokoneen äärellä käytetyn ajan ja sen sijaan viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, sillä uskon jälkimmäisen edistävän toipumista paremmin. Pahoittelen kuvien rakeisuutta, tähän aikaan vuodesta nyt vain on kerta kaikkiaan mahdotonta saada hyviä kuvia varsinkaan sisätiloissa.
Viikko leikkauksesta: sivuprofiili. Turvotusta, mustelmaa ja haavateippi paikoillaan.
Leikkauksesta on kulunut nyt kymmenen päivää, ja vointini alkaa olla melko hyvä. Jaksan jo tehdä kävelylenkkejä ulkona vain hieman hengästyen, enää ei huimaa tai pyörrytä. Turvotusta on vielä aika massiivisesti lähinnä yläleuan leikkausalueen ympäristössä, poskilla ja poskipäillä. Alahuuli ja alaleuan keskiosa ovat vielä käytännössä tunnottomat. Syöminen ja juominen onnistuvat toistaiseksi parhaiten pillillä, alahuuli ei ole vielä oikein "vedenpitävä", vaan suoraan lasista juodessa juoma roiskuu lähinnä lattialle. Lusikointi taas on hidasta ja johtaa ruuan kertymiseen alahuulen kautta rinnuksille, mutta olen koettanut sitäkin joka päivä harjoitella.
Näkymä edestä naama peruslukemilla. Melkoinen pallokalafiilis.
Olen edelleen päivittäin pitänyt kylmäpusseja poskilla, vaikken tiedä, onko siitä käytännössä mitään hyötyä enää tässä vaiheessa. Joka tapauksessa se tuntuu hyvältä, joten ainakin psyykkistä vaikutusta sillä voi kuvitella olevan. Nielaiseminen tuntuu edelleen vaikeammalta kuin ennen leikkausta, mutta kasvoillani on vielä niin paljon turvotusta, ettei oikein mikään silmistä alaspäin toimi tai ainakaan tunnu samalta kuin ennen. Odotellaan siis rauhassa. Syytä huoleen tuskin lienee, sillä eilen sain paksummankin luumusoseen ihan kohtuullisen helposti alas. Kitalaki on lisäksi tunnoton ja tuntuu eri malliselta kuin ennen leikkausta, mikä lisännee vielä oman hankaluutensa nielaisemiseen, kun kielelle ei tunnu löytyvän vakiintunutta paikkaa suuontelosta nielaisun ajaksi. Tässäkin asiassa kärsivällisyys lienee tarpeen.
Levein tästä naamasta irtoava hymy. Suussa on kuminauhat, "jänikset".
Keskiviikkona kävin suupoliklinikalla kirurgin kontrollissa. Kaikki oli hyvin, ja kirurgi oli erittäin tyytyväinen purentaani. Haavateipit ja suun ulkopuoliset ompeleet poistettiin, ja tulipa todettua, että leukakulmiin jääneet haavat ovat kyllä aivan säälittävän olemattomat. Minulla on kasvoilla paljon näkyvämpiä aknearpia! Sen sijaan otsan leikkaushaava ei kyllä tule jäämään kulmakarvan peittoon, joten siitä jäänee näkyvä arpi. Viilto on kuitenkin vajaan sentin mittainen, eikä tule varmastikaan herättämään mitään erityistä huomiota, kunhan muistuttaa minua tulevaisuudessa siitä kaikesta, mitä jouduin loistavan purentani eteen kärsimään. Eipä kyllä taida olla pelkoa, että tämän kaiken jälkeen alkaisin pitää hyvää purentaa itsestäänselvyytenä.

4 kommenttia:

  1. Vielä aika hurjan näköisiä kuvia, mutta selvästi parempia kuin viime postauksessa. Kyllä se siitä selvästi paranee :) Ja ihanaa, että hermosi eivät sen pahemmin leikkauksesta kärsineet, tuo hermovaurio kun kuuluu ainakin omalta osalta suurimpiin leikkauksen kauhuihin.
    Kuvia katsoessa tuntuu hieman hölmöltä sanoa näin, mutta olen jopa hieman kateellinen :D HUSilla on ilmeisesti ihan tajuttomat jonot oikojalle ja oma hoitoni, jonka piti alkaa jo lokakuussa, ei ole vielä edes kutsuetäisyydellä. Menee kuulemma tammikuuhun :/
    Mutta yllättävän nopeasti on tämä sinunki projektisi edennyt, mikä lämmittää etenkin tulevan potilaan mieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa välissä tapahtuikin eniten paranemista, nyt sen sijaan tuntuu, ettei turvotus ole näihin kuviin verrattuna vähentynyt lainkaan, vaikka leikkauksesta on jo kolme viikkoa... Yritän saada otettua parempia kuvia naamavärkistä tässä joskus. Ymmärrän tuon pienen kateuden, vaikka toisaalta itsestäni tuntuu, ettei tätä olotilaa kannata kadehtia. :D Toisaalta pahin on nyt ohi, ja voi keskittyä toipumiseen. Täällä Turussa päin on tosiaan hoito edennyt vauhdilla, mutta kyllä sinunkin projektisi varmasti nopeasti etenee, kunhan alkuun päästään. Aika rautojen kanssa menee yllättävän nopeasti, usko pois! Leikkaus on edessä ennen kuin huomaatkaan. Tsemppiä matkaan! :)

      Poista
  2. Aika hurjalat näyttää, mutta onneksi alat olla jo paranemaan päin! :)
    Mua pelottaa myös nuo hermovauriot ja se kipu.. onneksi taitaa kuitenkin kunnon pillerit saada. Tosin mulla ei leukoihin auta kuin ketoprofeeni.. ja no panacodit mutta siinä varmaan sillä kodeiinilla on se vaikutus, kun perus paracetamolit ja ibuprofeenit ei auta, niin pelottaa vähän että se lääkäri soveltaa sinne mitä sattuu sitten ja kärsin kivuista. Ja mulla se leuka on kyllä varmaan tuplakipeä, kun nivel rasittuu kun sitä rassattaan. Melkein perus hampaanpoistossakin aloin itkemään, kun niin sattui leukaniveleen, mutta ei sinne poistokohtaan :(

    Mulle on muuten tähän asti aina sanottu, että kaikki arvet tulis suun sisäpuolelle, mutta mullakin leikataan niin ylä- kuin alaleukakin.. Onneksi nuo ulkopuolella olevat on kuitenkin pieniä arpia :)

    Kiitos kun kerroit noin tarkasti leikkauksesta tuossa edellisessä tekstissä. Paranemisia ja joulutoivotuksia sinne! Toivottavasti pääset jo vähän jouluherkuista nauttimaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkauksen jälkeen saa kyllä oikein kunnon tropit, suorastaan huumeiksi luokiteltavat kipulääkkeet. Mulla kyllä meni pahimmat tuntemukset ohi muutamassa päivässä, eikä noita "huumemömmöjä" tarvinnut sen jälkeen enää käyttää. Ketoprofeenia varmasti saat pyytämällä, jos ibuprofeeni tosiaan ei auta, vaikka ne lähestulkoon samaa ainetta ovatkin. Tiedätkö jo, koska sulla on leikkaus edessä? :)

      Todennäköisesti sulle tuleekin arvet pelkästään suun sisäpuolelle, jos niin on sanottu. Leikkaustekniikoissa on eroja paikasta ja kirurgista riippuen, eivätkä kaikki kirurgit suinkaan tee arpia suun ulkopuolelle. Itselleni sanottiin alusta asti, että pienet leikkaushaavat leukakulmiin tulee.

      Kiva, että pidit leikkauskertomuksesta. Jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan. Kerron tulevissa postauksissa tarkemmin vielä niistä leikkauksen jälkitoimenpiteistä, vaikka vähän olenkin jo raportoinut, mitä jälkitarkastukset ovat pitäneet sisällään. Kiitos toivotuksista, valitettavasti joulua en nyt ehdi enää toivottaa, mutta oikein hyvää uutta vuotta sinnekin! :)

      Poista