Tapasin viime keskiviikkona kirurgini sekä oikojahammaslääkärini ja hänen ohjaajansa, jotka laativat minulle alustavan leikkaussuunnitelman. Leikkauspäiväksi on varmistunut tiistai 4. joulukuuta, jolloin minun pitää ilmaantua paikalle klo 7.45. Tämänviikkoisella käynnillä kirurgi hammaslääkärikollegojensa kera tarkasteli minusta otettuja kasvovalokuvia ja teki kasvoistani muutamia mittauksia, joiden perusteella päädyttiin seuraavanlaiseen leikkaussuunnitelmaan: yläleuan siirto eteen 4-5 mm, yläleuan nosto takaa ylös 3-4 mm ja alaleuan siirto eteenpäin tähän purenta-asemaan, arviolta 5 mm.
Lisäksi kirurgi kävi kanssani ylä- ja alaleuan leikkaustekniikan läpi mainiten ulkonäön muutoksista ja mahdollisista komplikaatioista. Yläleuan siirrolla eteen on tarkoitus parantaa sivuprofiilia, sillä minun tapauksessani kumpikin leuka sijaitsee melko takana, mikä saa puolestaan nenäni vaikuttamaan entistä suuremmalta. Yläleuan takanosto puolestaan sulkee avopurennan. Alaleuan siirrolla tuodaan sitten alaleuka eteenpäin niin paljon kuin uusi yläleuan sijainti vaatii. Minulla on jo valmiiksi alaleuka takana, ja kun yläleukaa sitten siirretään eteenpäin, saatetaan alaleukaa joutua tuomaan eteenpäin vielä enemmän. Lopputuloksena tullee olemaan nykyistä harmonisempi profiili. Lisäksi molempien leukojen eteenpäin tuominen avartaa ilmatietä, mistä syystä se tunnetaan myös "uniapnealeikkauksena". Uniapneaa minulla ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta leikkauksen ansiosta senkin riski pienenee sitten iän ja kilojen myötä.
Komplikaatioista kirurgi mainitsi seuraavat asiat: yläleuan siirrossa saatetaan joutua uhraamaan kuutoshampaan
juuri, mikäli titaanilevyjen ja -ruuvien sijoitus ei ole muuten mahdollista. Tästä
selvitään yleensä juurihoidolla. Nenän väliseinä voi yläleuan leikkauksen seurauksena vinoutua ja
aiheuttaa jälkeenpäin ongelmia, minkä vuoksi se saatetaan joutua myöhemmin
suoristamaan operaatiolla. Alaleuan siirron yhteydessä on mahdollista,
että alaleuanluun sisällä kulkeva tuntohermo katkeaa, ja siinä tapauksessa toinen
puoli alaleuasta on lopun elämää tunnoton. Eiköhän sen kanssa kuitenkin pystyisi elämään.
En oikein osaa päättää, pelkäänkö leikkausta vai odotanko sitä innolla. Ehkä vähän molempia.
Lääketieteen opiskelijan ajatuksia avopurennan korjausprojektin varrelta.
lauantai 20. lokakuuta 2012
perjantai 5. lokakuuta 2012
Leikkausuutisia
Ajattelin, etten kirjoittaisi tänne mitään ennen kuin varma leikkauspäivä on selvillä. Jokin sellainen instant karma -ajatus minulla on, että jos julkisesti kerron pääseväni leikkaukseen joululomalla, jokin menee pieleen enkä varmasti pääse kirurgin veitsen alle. Ikinä. Joululomalla minut nyt kuitenkin olisi tarkoitus leikata. Seuraava käynti oikojalla on ensi viikon tiistaina ja sitä seuraavan viikon keskiviikkona on käynti, johon osallistuu sekä oikoja että suu- ja leukakirurgi. Arvelen siis kahden viikon päästä olevani paljon viisaampi. Oikomisen puolesta leikkaus joululomalla olisi siis joka tapauksessa mahdollinen.
Huomaatte varmaan, että puhun leikkaukseen "pääsemisestä", vaikka leukojen irrotus ja kiinnitys takaisin paikoilleen titaaniruuveilla ja -levyillä ei liene mikään maailman mukavin toimenpide. Nämä hoidot ovat kuitenkin sen verran pitkiä ja työläitä, että kun leikkauksesta viimein aletaan ihan tosissaan puhua, se tuntuu valonpilkahdukselta tunnelin päässä. Toisaalta leikkaus jännittää, vaikka uskoni länsimaiseen suu- ja leukakirurgiaan on järkähtämätön. Eniten minua huolestuttaa alaleuan leikkaus hermovaurioriskeineen, sillä hermoa nirhaistessa on aina riski, että kehittyy neuropaattinen kiputila. Luotan kuitenkin siihen, että kirurgini on leikannut kymmeniä ellei satoja alaleukoja, ja useimmat näistä potilaista elelevät nykyisin tyytyväisinä uusien leukojensa kera. Toivokaamme siis, että pääsen itsekin toivottamaan vuoden 2013 tervetulleeksi uusin leuoin.
Huomaatte varmaan, että puhun leikkaukseen "pääsemisestä", vaikka leukojen irrotus ja kiinnitys takaisin paikoilleen titaaniruuveilla ja -levyillä ei liene mikään maailman mukavin toimenpide. Nämä hoidot ovat kuitenkin sen verran pitkiä ja työläitä, että kun leikkauksesta viimein aletaan ihan tosissaan puhua, se tuntuu valonpilkahdukselta tunnelin päässä. Toisaalta leikkaus jännittää, vaikka uskoni länsimaiseen suu- ja leukakirurgiaan on järkähtämätön. Eniten minua huolestuttaa alaleuan leikkaus hermovaurioriskeineen, sillä hermoa nirhaistessa on aina riski, että kehittyy neuropaattinen kiputila. Luotan kuitenkin siihen, että kirurgini on leikannut kymmeniä ellei satoja alaleukoja, ja useimmat näistä potilaista elelevät nykyisin tyytyväisinä uusien leukojensa kera. Toivokaamme siis, että pääsen itsekin toivottamaan vuoden 2013 tervetulleeksi uusin leuoin.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Kesä"loma"päivitys
Olen viettänyt muuten työntäyteisen kesän keskellä pienimuotoista kesälomaa blogista, mutta tässä pieni update. Kävin oikojalla viimeksi 14.6., jolloin kojeistusta säädettiin taas hieman. Oikea puoli stabiloitiin telaketjuilla (oikea termi tosin taitanee olla voimaketju), samoin kuin etuhampaat, jotka alkavat jo näyttää lähes ihmismäisiltä. Kahdeksikkolenkki siirrettiin vasemmalle puolelle, jossa se vetää nyt kätevästi kakkoshammasta etuhampaan viereen. Alahampaatkin ovat jo lähestulkoon nätissä rivissä, mutta ahtauden eliminoimiseksi niitä vielä hiottiin vähän. Suunnitelmat leikkauskaarista syksyllä ovat pysyneet ennallaan, mutta päivämääristä leikkauksen tms. suhteen ei vielä ole tietoa. Odottelen jännityksellä.
Osaisiko muuten joku hammaslääketieteen tuntija kertoa, miten on mahdollista, että horisontaalinen ylipurentani on ilmeisesti oikomisen myötä pienentynyt useita millimetrejä? Voiko ilmiö johtua yksinkertaisesti siitä, että aiemmin ilmeisesti eteenpäin kallistuneet yläetuhampaani on oiottu pystymmiksi ja vastaavasti pystyt alaetuhampaani ovat kallistuneet eteenpäin? Mielestäni kyllä aika ällistyttävää, koska ennen oikomista hyp:ni oli luokkaa 7 mm, nyt 3-4 mm.
Osaisiko muuten joku hammaslääketieteen tuntija kertoa, miten on mahdollista, että horisontaalinen ylipurentani on ilmeisesti oikomisen myötä pienentynyt useita millimetrejä? Voiko ilmiö johtua yksinkertaisesti siitä, että aiemmin ilmeisesti eteenpäin kallistuneet yläetuhampaani on oiottu pystymmiksi ja vastaavasti pystyt alaetuhampaani ovat kallistuneet eteenpäin? Mielestäni kyllä aika ällistyttävää, koska ennen oikomista hyp:ni oli luokkaa 7 mm, nyt 3-4 mm.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Rautatilanteen päivitystä
Kävin viimeksi oikojalla 9.5. Mitään radikaaleja muutoksia ei tehty, samoilla kaarilla jatketaan. Alakaarella on yksi itsepäinen hammas, joka on vielä hieman kiertynyt, joten sen braketti kiinnitettiin uudelleen parempaan asentoon. Samalla sen reunoja hieman hiottiin, mutta en oikein usko sen mahtuvan kunnolla kääntymään rivistöön, ennen kuin alakaarelleni saadaan paremmin tilaa.
Alun perin etuhampaiden välissä ollutta rakoa on kavenneltu "kahdeksikkolenkillä", jota on nyt siirrelty etuhampaiden välistä kummankin puolen ykkös- ja kakkoshampaiden väliin aina siitä riippuen, kummalle puolelle on tullut isompi rako. Nyt kahdeksikkolenkki on jälleen etuhampaiden välissä ja rako etuhampaiden välissä on kutistunut lähes täysin umpeen. Vasemmalle ykkösen ja kakkosen väliin on sen sijaan tullut rakoa, joka oiotaan sitten taas vuorollaan umpeen. Näin ne hampaat pikku hiljaa tasoittuvat. Olisi kyllä kiva, jos jollain kaarella saisi kerralla hampaiden välit aivan tasaisiksi, mutta en valita, suurin piirtein ihmisen näköinenhän tässä alkaa jo olla. Ainakin viime vuoden kesään verrattuna :)
Alun perin etuhampaiden välissä ollutta rakoa on kavenneltu "kahdeksikkolenkillä", jota on nyt siirrelty etuhampaiden välistä kummankin puolen ykkös- ja kakkoshampaiden väliin aina siitä riippuen, kummalle puolelle on tullut isompi rako. Nyt kahdeksikkolenkki on jälleen etuhampaiden välissä ja rako etuhampaiden välissä on kutistunut lähes täysin umpeen. Vasemmalle ykkösen ja kakkosen väliin on sen sijaan tullut rakoa, joka oiotaan sitten taas vuorollaan umpeen. Näin ne hampaat pikku hiljaa tasoittuvat. Olisi kyllä kiva, jos jollain kaarella saisi kerralla hampaiden välit aivan tasaisiksi, mutta en valita, suurin piirtein ihmisen näköinenhän tässä alkaa jo olla. Ainakin viime vuoden kesään verrattuna :)
 |
| Hymy 14.5.2012 |
tiistai 8. toukokuuta 2012
Hieman pohdintaa leukaleikkausten psyykkisistä vaikutuksista
Olen monesti miettinyt, miksi juuri leukaoperaatiot ovat poikineet oheistuotteinaan liudan aiheeseen liittyviä keskustelupalstoja ja blogeja, joita ainakin englanniksi googlettamalla löytyy lukuisia. Päällimmäinen syy on varmaankin leukaleikkausten edellyttämä pitkä oikomishoito, minkä vuoksi leukaleikkaukseen meneminen ei ole ainoastaan yksittäinen leikkaus vaan usean vuoden pituinen projekti, johon tulee sitoutua. Toiseksi kasvojen alueeseen kohdistuva leikkaus on merkitykseltään täysin eri asia kuin vaikkapa umpilisäkkeen poisto. Ovathan kasvot merkittävin sosiaalinen "käyntikorttimme" ja tärkeä osa identiteettiämme. Mitä enemmän kasvot muuttuvat, sitä enemmän joutuu ihminen muuttamaan käsitystään itsestään ja muovaamaan uudelleen jo kerran omaksumaansa identiteettiä. Näistä syistä leukaleikkausten psyykkiset vaikutukset voivat olla hyvin moninaiset, joten potilaan psyykkisen tilan kartoitus on leukaleikkausta suunniteltaessa erityisen tärkeää.
Ihmisten välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suuren merkityksen kukin ulkonäölleen antaa. Jollekin ulkonäkö on kaikki kaikessa, kun taas jonkun toisen elämässä on paljon merkittävämpiäkin asioita. Useimmille oman ulkonäön muutos lienee kuitenkin ainakin jossain määrin merkittävä asia. Tapauksesta riippuen ulkonäön muutos leukaoperaation yhteydessä voi olla vähäinen tai joskus hyvinkin huomattava. Tästä syystä on tärkeää informoida potilasta ulkonäön muutoksista, ja ainakin itselleni laadittiin "ennuste" siitä, miltä profiilini leikkauksen jälkeen tulee näyttämään. Lienee hyvin yleistä, että leikkauksen jälkeen oma naama voi tuntua vieraalta ainakin jonkin aikaa, kunnes muutokseen lopulta tottuu. Useimmiten leukojen siirtoleikkausten koetaan kuitenkin muuttavan ulkonäköä positiiviseen suuntaan, sillä tasapainoinen purenta ja harmoninen profiili, jota ortognaattinen kirurgia purennan korjaamisen ohella tavoittelee, koetaan fyysisesti viehättäväksi. Pikaisella haulla löysin kaksi tutkimusta, joissa 87-89 % potilaista raportoi olevansa tyytyväisiä leukaleikkauksen esteettiseen lopputulokseen. Yleisesti ottaen leukaleikkauksen koettiin pitkällä aikavälillä kohentaneen itseluottamusta ja parantaneen sosiaalista kanssakäymistä.
On tunnettu fakta, että ahdistuksen ja masennuksen tunteet jonkin aikaa leikkauksen jälkeen ovat täysin normaaleja. Voisi sanoa, että ne lähestulkoon kuuluvat asiaan. En onnistunut löytämään minkäänlaista tilastotietoa siitä, onko leukaoperaation läpikäyneillä enemmän psyykkistä oireilua kuin muulla väestöllä. On kuitenkin itsestään selvää, että leikkauksen jälkeinen heikko olotila, turvotus ja särky vaikuttavat myös psyykkiseen vointiin. Monet kokevat helpottavaksi tekijäksi tiedon siitä, että kurjuus johtuu leikkauksesta ja on olotilana vain väliaikainen. Kivulla on tunnetusti emotionaalinen komponentti, mistä syystä pelko ja ahdistus lisäävät kivun epämiellyttävyyttä. Näin ollen tarkka tieto kivun aiheuttajasta vähentää myös huomattavasti sen aiheuttamaa ahdistusta. Toisinaan alaleuan sagittal split -osteotomia voi hermovaurion seurauksena aiheuttaa kiputilan, jonka sinänsä voisi kuvitella voivan johtaa masennusoireiluun. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä hermovaurion ilmaantuvuus leikkauksen yhteydessä on aineistosta riippuen noin 1,3-18 %, ja vain pieni osa näistä johtaa kiputilaan. Oma kirurgini arvioi, että kiputila kehittyy noin yhdelle kolmestasadasta leikatusta potilaasta, joten kovin todennäköistä se ei ole.
Ihmisten välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suuren merkityksen kukin ulkonäölleen antaa. Jollekin ulkonäkö on kaikki kaikessa, kun taas jonkun toisen elämässä on paljon merkittävämpiäkin asioita. Useimmille oman ulkonäön muutos lienee kuitenkin ainakin jossain määrin merkittävä asia. Tapauksesta riippuen ulkonäön muutos leukaoperaation yhteydessä voi olla vähäinen tai joskus hyvinkin huomattava. Tästä syystä on tärkeää informoida potilasta ulkonäön muutoksista, ja ainakin itselleni laadittiin "ennuste" siitä, miltä profiilini leikkauksen jälkeen tulee näyttämään. Lienee hyvin yleistä, että leikkauksen jälkeen oma naama voi tuntua vieraalta ainakin jonkin aikaa, kunnes muutokseen lopulta tottuu. Useimmiten leukojen siirtoleikkausten koetaan kuitenkin muuttavan ulkonäköä positiiviseen suuntaan, sillä tasapainoinen purenta ja harmoninen profiili, jota ortognaattinen kirurgia purennan korjaamisen ohella tavoittelee, koetaan fyysisesti viehättäväksi. Pikaisella haulla löysin kaksi tutkimusta, joissa 87-89 % potilaista raportoi olevansa tyytyväisiä leukaleikkauksen esteettiseen lopputulokseen. Yleisesti ottaen leukaleikkauksen koettiin pitkällä aikavälillä kohentaneen itseluottamusta ja parantaneen sosiaalista kanssakäymistä.
On tunnettu fakta, että ahdistuksen ja masennuksen tunteet jonkin aikaa leikkauksen jälkeen ovat täysin normaaleja. Voisi sanoa, että ne lähestulkoon kuuluvat asiaan. En onnistunut löytämään minkäänlaista tilastotietoa siitä, onko leukaoperaation läpikäyneillä enemmän psyykkistä oireilua kuin muulla väestöllä. On kuitenkin itsestään selvää, että leikkauksen jälkeinen heikko olotila, turvotus ja särky vaikuttavat myös psyykkiseen vointiin. Monet kokevat helpottavaksi tekijäksi tiedon siitä, että kurjuus johtuu leikkauksesta ja on olotilana vain väliaikainen. Kivulla on tunnetusti emotionaalinen komponentti, mistä syystä pelko ja ahdistus lisäävät kivun epämiellyttävyyttä. Näin ollen tarkka tieto kivun aiheuttajasta vähentää myös huomattavasti sen aiheuttamaa ahdistusta. Toisinaan alaleuan sagittal split -osteotomia voi hermovaurion seurauksena aiheuttaa kiputilan, jonka sinänsä voisi kuvitella voivan johtaa masennusoireiluun. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä hermovaurion ilmaantuvuus leikkauksen yhteydessä on aineistosta riippuen noin 1,3-18 %, ja vain pieni osa näistä johtaa kiputilaan. Oma kirurgini arvioi, että kiputila kehittyy noin yhdelle kolmestasadasta leikatusta potilaasta, joten kovin todennäköistä se ei ole.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Oikomista ja leikkausaikataulun pohdintaa
Vierailin tiistaina 10.4. taas pitkästä aikaa TYKS:n suusairauksien poliklinikalla. Mitään erityistä ei nyt tehty, kaaretkin pysyivät samoina. Niitä ainoastaan aktivoitiin kumilenkit vaihtamalla. Lisäksi uusi oikojahammaslääkärini halusi ottaa purennastani uudet kuvat. Hän totesi hampaistoni keskilinjan olevan millimetrin verran vasemmalla, joten edelliskerralla etuhampaiden väliin asennettu kahdeksikkolenkki siirrettiin oikean ykkös- ja kakkoshampaan väliin ja lisäksi oikealle puolelle laitettiin voimaketju.
Keskustelimme lisäksi leikkausaikataulusta. Oikominen on edennyt sen verran mukavasti, että tähtäimessä olisi nyt leikkauskaaret syksyllä ja molempien leukojen siirtoleikkaus tämän vuoden joulukuussa. Minulla on sen verran paljon pakollista opiskelua, että muuten kuin joulu- tai kesälomalla minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta olla neljää viikkoa pois. Toivon kovasti, että tämä aikataulu onnistuisi, sillä lääkärin sijaisuus kuulostaa ainakin minun korvaani hieman paremmalta ensi vuoden kesän ohjelmalta kuin neljän viikon sairausloma. Kinkkujen ym. jouluruokien väliin jääminen sen sijaan ei minua harmita, sillä olen kasvissyöjä satunnaisia kala-aterioita lukuun ottamatta, kinkkuun en ole koskenut viiteen vuoteen. Toivokaamme siis, että tänä vuonna saisin joululahjaksi uuden purennan!
Keskustelimme lisäksi leikkausaikataulusta. Oikominen on edennyt sen verran mukavasti, että tähtäimessä olisi nyt leikkauskaaret syksyllä ja molempien leukojen siirtoleikkaus tämän vuoden joulukuussa. Minulla on sen verran paljon pakollista opiskelua, että muuten kuin joulu- tai kesälomalla minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta olla neljää viikkoa pois. Toivon kovasti, että tämä aikataulu onnistuisi, sillä lääkärin sijaisuus kuulostaa ainakin minun korvaani hieman paremmalta ensi vuoden kesän ohjelmalta kuin neljän viikon sairausloma. Kinkkujen ym. jouluruokien väliin jääminen sen sijaan ei minua harmita, sillä olen kasvissyöjä satunnaisia kala-aterioita lukuun ottamatta, kinkkuun en ole koskenut viiteen vuoteen. Toivokaamme siis, että tänä vuonna saisin joululahjaksi uuden purennan!
lauantai 25. helmikuuta 2012
SARPE, siis mikä?
Nyt kun omasta SARPE-leikkauksestani tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi yhdeksän kuukautta (tiedän, vuosi olisi paljon raflaavampi, mutta kun ei malta odottaa), lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa leikkaukseen ja yläleuan levitykseen liittyvistä kysymyksistä. Tsek myös aiempi SARPE-postaukseni täältä!
Mikä?
Joskus oikomishoito vaatii aluksi yläleuan nopean kirurgisavusteisen levityksen (surgically assisted rapid palatal expansion, SARPE). Ensin oikojahammaslääkäri valmistaa poskihampaisiin renkailla kiinnitettävän oikomiskojeen, jota levitetään kitalaessa olevan osan ruuvista. Tämän jälkeen suu- ja leukakirurgi tekee nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa ns. Le Fort I -osteotomialinjan mukaiset sahaukset yläleukaan ja lisäksi halkaisee yläleuan etuhampaiden välistä keskeltä kahtia. Näin potilas pystyy itse levittämään yläleukaa kiertämällä saamaansa "avainta" suulaessa olevan kojeen ruuvissa.
Miksi?
Liian kapean yläleuan aiheuttaman niin sanotun ristipurennan hoitamiseksi. Ristipurennassa ylähampaat purevat alahampaiden sisäpuolelle hampaita yhteen purtaessa, kun niiden normaalisti kuuluisi purra alahampaiden ulkopuolelle.
Miltä se tuntuu?
Leikkauskivut vaihtelevat yksilöllisesti, mutta omalla kohdallani sellaisia ei juuri ollut. Heräämössä leikkauksen jälkeen yläleukaa hieman särki, mikä meni särkylääkkeillä ohitse. Sen jälkeen kipua ei tuntunut ollenkaan. Söin leikkauksen jälkeen ibuprofeenia (Burana) ja parasetamolia (Panadol) noin yhdestä kahteen viikkoa leikkauksesta, vaikkei varsinaista kipua ollutkaan. Itseäni vaivasi eniten leikkauksen jälkeen noin viikon verran tuntunut epämiellyttävä paine poskionteloissa, ne kun olivat leikkauksen jäljiltä täynnä nestettä. Sekin meni kuitenkin nopeasti ohi.
Kauanko toipuminen kestää?
Se on yksilöllistä, mutta itse olin melko hyvävointinen heti leikkauksen jälkeen, pahoinvointia tms. ei ollut ollenkaan. Puhumaan pystyin melko normaalisti välittömästi leikkauksesta herättyäni. Pääsin pois sairaalasta seuraavana päivänä, jolloin vointini oli jo kasvojen turvotusta lukuun ottamatta melko normaali. Turvotusta jatkui kaikkiaan muutaman viikon. Yleisvointini oli oikeastaan heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien melko hyvä. Kuntoilemaankin uskalsi lähteä kolmisen viikon kuluttua leikkauksesta, tosin aluksi yläleuka hieman aristi tärähdyksiä esim. juostessa tai hyppiessä. Nestemäistä ruokaa piti syödä kahden viikon ajan, pehmeää ruokaa neljän viikon ajan.
Vaikuttiko leikkaus kasvojen tuntoon?
Heti leikkauksen jälkeen koko naama ylähuulesta silmien alapuolelle tuntui puutuneelta yläleuassa kulkevan tuntohermon venytyksestä johtuen. Puutumisen tunne kesti leikkauksen jälkeen muutaman viikon, mikä jälkeen kasvojen tunto palautui täysin normaaliksi. Myös kitalaki ja yläleuan ikenet olivat leikkauksen jälkeen tunnottomat. Kitalakeen tunto palasi muutaman kuukauden sisällä, yläleuan ikenet olivat tunnottomat pidempään, mutta nyt melkein 9 kk kuluttua leikkauksesta niidenkin tunto on palautunut. Kitalaen ja yläleuan ikenien tuntoaistimus tosin tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen leikkausta.
Miten "kitalakirauta" vaikuttaa elämään?
Aluksi sen kanssa on hankala puhua ja nielaista, mutta nopeasti siihen tottuu. Levityksen jälkeen kitalakeen tulee enemmän tilaa, minkä huomasin helpottavan puhumista suuresti. Lisäksi se kerää sylkeä, mikä osaltaan hankaloittaa artikulointia. Kaikenlainen ruoka tarttuu siihen kiinni, mutta veden purskuttelulla ja hammastikuilla pärjää pitkälle. Metallinpaljastimet eivät sitä havaitse, joten lentokenttien turvatarkastuksissa tms. ei pitäisi olla ongelmia.
Oliko "avaimen" kääntäminen vaikeaa?
Aluksi sen kanssa oli hieman ihmettelyä, vaikka oikoja näyttikin avaimen toimintaperiaatteen minulle jo ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin sen vielä kirurgilta varmistin. Etuhampaiden väliin alkoi kuitenkin muodostua toivotulla tavalla rakoa, vaikka en aluksi aivan varma kääntötavasta ollutkaan. Alla olevassa kuvassa avaimen kääntö on parhaillaan käynnissä. Avain siis työnnetään kojeessa olevaan reikään kuvassa esitetyllä tavalla ja sen vartta käännetään tuosta asennosta vipuvarren tavoin niin paljon ylös kuin mahdollista. Ja sitten vielä tiedoksi, etten oikeasti ole tuollainen töpselikärsäinen pikku porsas, vaan vaikutelma johtuu turvotuksesta.
Kuinka kauan kitalakirautaa joutuu pitämään?
Itselleni yläleuan levitysleikkaus tehtiin kesäkuun 1. päivänä, ja kitalakirauta laitettiin paikoilleen noin viikkoa ennen sitä. Sen annettiin olla kitalaessani marraskuun 10. päivään saakka eli yhteensä 5 kk ajan. Tämän jälkeen sen tilalle laitettiin sirompi kitalaen poikki kulkeva retentiolanka.
Oliko leikkauksesta jotain haittaa?
Olin onnekas ja vältyin verenvuodolta, tulehduksilta ja muilta komplikaatioilta. Nykyisin ei tosin tulehduksia suuremmin pääse tulemaan, sillä leikkauksen yhteydessä annetaan järjestään antibioottihoito ja ohjeistetaan purskuttelemaan suuta desinfektioaineella kahden viikon ajan. Yksi SARPE-leikkauksen mahdollinen komplikaatio on niin sanotun oronasaalisen fistelin kehittyminen, eli kitalakeen tulee aukko, joka johtaa nenän puolelle. Itselläni tuli kitalakeen jossain vaiheessa kesällä pieni "nappula", jonka oikojani arveli olevan tällainen fisteli. En kuitenkaan tiedä, ulottuuko se nenään asti, eikä siitä ole ollut muuta haittaa kuin kitalaessa tuntuva hyvin pieni kohouma. Suuremmat fistelit pystytään kuitenkin tarvittaessa sulkemaan kirurgisesti, jos ne haittaavat potilasta. Jonkinasteista sosiaalista haittaa saattoi lisäksi aiheutua kuusimillisestä raosta etuhampaiden välissä, mutta ainakaan itseäni sekään ei suuremmin haitannut. Lisäksi rako alkoi itsellään umpeutua noin kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Oletko tyytyväinen lopputulokseen?
Yläleukani ja hymyni ovat todella paljon leveämmät, mihin olen erittäin tyytyväinen aikaisempaan kapeaan yläleukaani verrattuna. Kitalaessa on valtavasti enemmän tilaa kielelle, joten sitä ei tarvitse enää lepuuttaa hampaiden välissä niin kuin aikaisemmin. Purenta sen sijaan huononi yläleuan levityksen myötä, mutta minulle seuraavaksi tehtävän ylä- ja alaleuan siirron jälkeen se tulee olemaan parempi kuin mitä se ilman yläleuan levitystä olisi voinut olla. Mitään pysyvää haittaa en leikkauksesta kokenut, päinvastoin se meni sujuvammin kuin uskalsinkaan odottaa, ja menisin koska tahansa uudelleen leikkaukseen.
Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita tässä yhteenvedossa ei ole käsitelty, minuun sopii ottaa rohkeasti yhteyttä, niin yritän vastata parhaan tietoni ja taitoni mukaan.
Mikä?
Joskus oikomishoito vaatii aluksi yläleuan nopean kirurgisavusteisen levityksen (surgically assisted rapid palatal expansion, SARPE). Ensin oikojahammaslääkäri valmistaa poskihampaisiin renkailla kiinnitettävän oikomiskojeen, jota levitetään kitalaessa olevan osan ruuvista. Tämän jälkeen suu- ja leukakirurgi tekee nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa ns. Le Fort I -osteotomialinjan mukaiset sahaukset yläleukaan ja lisäksi halkaisee yläleuan etuhampaiden välistä keskeltä kahtia. Näin potilas pystyy itse levittämään yläleukaa kiertämällä saamaansa "avainta" suulaessa olevan kojeen ruuvissa.
Miksi?
Liian kapean yläleuan aiheuttaman niin sanotun ristipurennan hoitamiseksi. Ristipurennassa ylähampaat purevat alahampaiden sisäpuolelle hampaita yhteen purtaessa, kun niiden normaalisti kuuluisi purra alahampaiden ulkopuolelle.
 |
| Ennen leikkausta |
Miltä se tuntuu?
Leikkauskivut vaihtelevat yksilöllisesti, mutta omalla kohdallani sellaisia ei juuri ollut. Heräämössä leikkauksen jälkeen yläleukaa hieman särki, mikä meni särkylääkkeillä ohitse. Sen jälkeen kipua ei tuntunut ollenkaan. Söin leikkauksen jälkeen ibuprofeenia (Burana) ja parasetamolia (Panadol) noin yhdestä kahteen viikkoa leikkauksesta, vaikkei varsinaista kipua ollutkaan. Itseäni vaivasi eniten leikkauksen jälkeen noin viikon verran tuntunut epämiellyttävä paine poskionteloissa, ne kun olivat leikkauksen jäljiltä täynnä nestettä. Sekin meni kuitenkin nopeasti ohi.
Kauanko toipuminen kestää?
Se on yksilöllistä, mutta itse olin melko hyvävointinen heti leikkauksen jälkeen, pahoinvointia tms. ei ollut ollenkaan. Puhumaan pystyin melko normaalisti välittömästi leikkauksesta herättyäni. Pääsin pois sairaalasta seuraavana päivänä, jolloin vointini oli jo kasvojen turvotusta lukuun ottamatta melko normaali. Turvotusta jatkui kaikkiaan muutaman viikon. Yleisvointini oli oikeastaan heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien melko hyvä. Kuntoilemaankin uskalsi lähteä kolmisen viikon kuluttua leikkauksesta, tosin aluksi yläleuka hieman aristi tärähdyksiä esim. juostessa tai hyppiessä. Nestemäistä ruokaa piti syödä kahden viikon ajan, pehmeää ruokaa neljän viikon ajan.
Vaikuttiko leikkaus kasvojen tuntoon?
Heti leikkauksen jälkeen koko naama ylähuulesta silmien alapuolelle tuntui puutuneelta yläleuassa kulkevan tuntohermon venytyksestä johtuen. Puutumisen tunne kesti leikkauksen jälkeen muutaman viikon, mikä jälkeen kasvojen tunto palautui täysin normaaliksi. Myös kitalaki ja yläleuan ikenet olivat leikkauksen jälkeen tunnottomat. Kitalakeen tunto palasi muutaman kuukauden sisällä, yläleuan ikenet olivat tunnottomat pidempään, mutta nyt melkein 9 kk kuluttua leikkauksesta niidenkin tunto on palautunut. Kitalaen ja yläleuan ikenien tuntoaistimus tosin tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen leikkausta.
 |
| Kitalakirauta |
Miten "kitalakirauta" vaikuttaa elämään?
Aluksi sen kanssa on hankala puhua ja nielaista, mutta nopeasti siihen tottuu. Levityksen jälkeen kitalakeen tulee enemmän tilaa, minkä huomasin helpottavan puhumista suuresti. Lisäksi se kerää sylkeä, mikä osaltaan hankaloittaa artikulointia. Kaikenlainen ruoka tarttuu siihen kiinni, mutta veden purskuttelulla ja hammastikuilla pärjää pitkälle. Metallinpaljastimet eivät sitä havaitse, joten lentokenttien turvatarkastuksissa tms. ei pitäisi olla ongelmia.
Oliko "avaimen" kääntäminen vaikeaa?
Aluksi sen kanssa oli hieman ihmettelyä, vaikka oikoja näyttikin avaimen toimintaperiaatteen minulle jo ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin sen vielä kirurgilta varmistin. Etuhampaiden väliin alkoi kuitenkin muodostua toivotulla tavalla rakoa, vaikka en aluksi aivan varma kääntötavasta ollutkaan. Alla olevassa kuvassa avaimen kääntö on parhaillaan käynnissä. Avain siis työnnetään kojeessa olevaan reikään kuvassa esitetyllä tavalla ja sen vartta käännetään tuosta asennosta vipuvarren tavoin niin paljon ylös kuin mahdollista. Ja sitten vielä tiedoksi, etten oikeasti ole tuollainen töpselikärsäinen pikku porsas, vaan vaikutelma johtuu turvotuksesta.
Kuinka kauan kitalakirautaa joutuu pitämään?
Itselleni yläleuan levitysleikkaus tehtiin kesäkuun 1. päivänä, ja kitalakirauta laitettiin paikoilleen noin viikkoa ennen sitä. Sen annettiin olla kitalaessani marraskuun 10. päivään saakka eli yhteensä 5 kk ajan. Tämän jälkeen sen tilalle laitettiin sirompi kitalaen poikki kulkeva retentiolanka.
Oliko leikkauksesta jotain haittaa?
Olin onnekas ja vältyin verenvuodolta, tulehduksilta ja muilta komplikaatioilta. Nykyisin ei tosin tulehduksia suuremmin pääse tulemaan, sillä leikkauksen yhteydessä annetaan järjestään antibioottihoito ja ohjeistetaan purskuttelemaan suuta desinfektioaineella kahden viikon ajan. Yksi SARPE-leikkauksen mahdollinen komplikaatio on niin sanotun oronasaalisen fistelin kehittyminen, eli kitalakeen tulee aukko, joka johtaa nenän puolelle. Itselläni tuli kitalakeen jossain vaiheessa kesällä pieni "nappula", jonka oikojani arveli olevan tällainen fisteli. En kuitenkaan tiedä, ulottuuko se nenään asti, eikä siitä ole ollut muuta haittaa kuin kitalaessa tuntuva hyvin pieni kohouma. Suuremmat fistelit pystytään kuitenkin tarvittaessa sulkemaan kirurgisesti, jos ne haittaavat potilasta. Jonkinasteista sosiaalista haittaa saattoi lisäksi aiheutua kuusimillisestä raosta etuhampaiden välissä, mutta ainakaan itseäni sekään ei suuremmin haitannut. Lisäksi rako alkoi itsellään umpeutua noin kuukauden kuluttua leikkauksesta.
 |
| Iloinen potilas! |
Oletko tyytyväinen lopputulokseen?
Yläleukani ja hymyni ovat todella paljon leveämmät, mihin olen erittäin tyytyväinen aikaisempaan kapeaan yläleukaani verrattuna. Kitalaessa on valtavasti enemmän tilaa kielelle, joten sitä ei tarvitse enää lepuuttaa hampaiden välissä niin kuin aikaisemmin. Purenta sen sijaan huononi yläleuan levityksen myötä, mutta minulle seuraavaksi tehtävän ylä- ja alaleuan siirron jälkeen se tulee olemaan parempi kuin mitä se ilman yläleuan levitystä olisi voinut olla. Mitään pysyvää haittaa en leikkauksesta kokenut, päinvastoin se meni sujuvammin kuin uskalsinkaan odottaa, ja menisin koska tahansa uudelleen leikkaukseen.
Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita tässä yhteenvedossa ei ole käsitelty, minuun sopii ottaa rohkeasti yhteyttä, niin yritän vastata parhaan tietoni ja taitoni mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)