Kolme kuukautta leikkauksesta

Olen alkanut laskea leikkauksesta kulunutta aikaa viikkojen sijaan kuukausissa. Tämä kertonee siitä, että olen jatkanut elämässä eteenpäin. Enää leikkausta tulee ajateltua vain syödessä, kun puraisee poskeensa oikein kivuliaasti ja muistaa, että ai niin, se purenta on nykyään tällainen. Tosin sitäkään ei enää kovin usein tapahdu. Söin edellisviikolla mm. pitsan, ja hapankorppuja rouskuttelen harva se ilta. Olisipa joku kertonut minulle päivä leikkauksen jälkeen, että pystyn vielä joskus syömään pitsaa. Olisin todennäköisesti nauranut katketakseni - pääni sisällä, suu kun ei liikkunut mihinkään. :-)

Turvotusta on vielä aavistus jäljellä vasemmassa poskessa. Ei kuitenkaan auta kuin odotella, eiköhän se ainakin vuoden loppuun mennessä liene laskenut. Muuten alan olla ulkonäkööni oikein tyytyväinen. Omia kuviani katsellessa yllätyn vieläkin nähdessäni uuden sivuprofiilini. Vaikka alaleukaani tuotiin eteenpäin, leukani ei ole vieläkään mikään maailman suurin, vaan ennemminkin pienempi ja sirompi kuin ennen leikkausta.

Käytin noin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen ympäri vuorokauden neljää "jänis"-kumilenkkiä poskihampaiden ja sivujen yhteen kuromiseksi, ja yöksi lisäsin yhden jäniksen eteen, jottei purenta avautuisi edestä. Viime käynnillä seiskoihin kiinnitettiin nupit, joiden välillä pidän ympäri vuorokauden "maaoravia". Muita lenkkejä en enää päivisin tarvitse. Yöksi laitan sitten edelleen viisi kumilenkkiä. Ylhäällä on edelleen leikkauskaari, alhaalla oli ensin tavallinen NiTi-kaari, nyt TMA-kaari. Leukajumppa on tuottanut toivotun tuloksen, sillä suun maksimiavaus oli viime käynnillä 32 mm. Tavoite oli 30 mm, joten enää ei tarvitse harrastaa kuin ylläpitävää leukajumppaa.

Ja sitten varsinainen breaking news: oikojani kertoi suunnittelevansa, että raudat otettaisiin pois ENNEN KESÄÄ!!!!!!!! Ette osaa edes kuvitella, miten innoissani olen! Sitten ei enää tarvitse kantaa hammasharjaa mukana jatkuvasti ja venkslata kumilenkkien kanssa. How cool is that! Aika omituinen tunne, että parin kuukauden päästä en enää ole leukapotilas, vaan ihan normaali ihminen.

Pakko laittaa vielä yksi kuva upeasta uudesta purennastani!

Terveisin,
onnellinen melkein ex-leukapotilas

Seitsemän viikkoa leikkauksesta

Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen oikojakäynti oli viime viikolla. Leikkauksessa avopurentani suljettiin yläleuan takanoston avulla edestä, joten etuhampaani osuvat nyt mainiosti yhteen. Tämän seurauksena purenta kuitenkin jäi auki sivuilta ja takaa, joten poskihampaani eivät tällä hetkellä kosketa toisiaan. Muuten purenta näyttää kuulemma todella hyvältä. Alhaalla leikkauskaari vaihdettiin joustavaan NiTi-kaareen, ylös jätettiin vielä leikkauskaari ja koukut. Pidän nyt 24/7 sivu- ja poskihampaiden välissä neljää kumilenkkiä ("jäniksiä"), joilla purenta olisi tarkoitus kuroa kiinni. Yöksi laitan etuhampaisiin vielä yhden "jänislenkin", jottei purenta avautuisi edestä.

Naama on palautunut suurin piirtein ihmismäiseksi.

Pureskelusta ei oikein vielä tule mitään, koska poskihampaat eivät osu yhteen, ja hampaat ovat kumilenkkien ansiosta hieman aratkin. Mössödieetillä siis mennään vielä, perunamuusi on ollut lähes jokapäiväinen ateriani. Paino on pudonnut nyt kaksi kiloa ehkä odotetustikin, kun olen palannut takaisin normaaleihin liikuntarutiineihini, mutta syöminen ei oikein onnistu entiseen tapaan. Leukaoperaatio on siis hyvä tapa päästä kesäkuntoon, toivottavasti ei sentään lihasten kustannuksella. Juokseminen, tanssiminen ja ylösalaiset jooga-asanatkin sujuvat jo ilman mitään ikäviä tuntemuksia, mutta ratsastamaan en taida uskaltautua ennen kuin kolmen kuukauden päästä leikkauksesta, jolloin leuan voi kirurgin mukaan ajatella olevan luutunut.

Uusi sivuprofiilini. Teen yksityiskohtaisen analyysin ulkonäön muutoksista vasta sitten, kun kaikki turvotus on laskenut, mutta voin jo nyt sanoa olevani todella tyytyväinen. Ylä- ja alaleuan eteenpäin siirron ansiosta aiemmin hyvin selvästi profiilista erottunut kookas nenänikään ei enää mielestäni ole mitenkään silmiinpistävä.

Poskipäillä on vielä turvotusta, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että elämä on palautunut aika lailla normaaleihin uomiinsa. Alahuulen tunnottomuus vielä hieman häiritsee, mutta tunto on jo palautunut osittain ja uskon sen palautuvan kokonaan lähikuukausina. Kunhan purentani vielä oiotaan lopullisesti kohdalleen, lopputulos tulee varmasti olemaan todella hyvä.

Hieman pohdintaa leukaleikkausten psyykkisistä vaikutuksista

Olen monesti miettinyt, miksi juuri leukaoperaatiot ovat poikineet oheistuotteinaan liudan aiheeseen liittyviä keskustelupalstoja ja blogeja, joita ainakin englanniksi googlettamalla löytyy lukuisia. Päällimmäinen syy on varmaankin leukaleikkausten edellyttämä pitkä oikomishoito, minkä vuoksi leukaleikkaukseen meneminen ei ole ainoastaan yksittäinen leikkaus vaan usean vuoden pituinen projekti, johon tulee sitoutua. Toiseksi kasvojen alueeseen kohdistuva leikkaus on merkitykseltään täysin eri asia kuin vaikkapa umpilisäkkeen poisto. Ovathan kasvot merkittävin sosiaalinen "käyntikorttimme" ja tärkeä osa identiteettiämme. Mitä enemmän kasvot muuttuvat, sitä enemmän joutuu ihminen muuttamaan käsitystään itsestään ja muovaamaan uudelleen jo kerran omaksumaansa identiteettiä. Näistä syistä leukaleikkausten psyykkiset vaikutukset voivat olla hyvin moninaiset, joten potilaan psyykkisen tilan kartoitus on leukaleikkausta suunniteltaessa erityisen tärkeää.

Ihmisten välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suuren merkityksen kukin ulkonäölleen antaa. Jollekin ulkonäkö on kaikki kaikessa, kun taas jonkun toisen elämässä on paljon merkittävämpiäkin asioita. Useimmille oman ulkonäön muutos lienee kuitenkin ainakin jossain määrin merkittävä asia. Tapauksesta riippuen ulkonäön muutos leukaoperaation yhteydessä voi olla vähäinen tai joskus hyvinkin huomattava. Tästä syystä on tärkeää informoida potilasta ulkonäön muutoksista, ja ainakin itselleni laadittiin "ennuste" siitä, miltä profiilini leikkauksen jälkeen tulee näyttämään. Lienee hyvin yleistä, että leikkauksen jälkeen oma naama voi tuntua vieraalta ainakin jonkin aikaa, kunnes muutokseen lopulta tottuu. Useimmiten leukojen siirtoleikkausten koetaan kuitenkin muuttavan ulkonäköä positiiviseen suuntaan, sillä tasapainoinen purenta ja harmoninen profiili, jota ortognaattinen kirurgia purennan korjaamisen ohella tavoittelee, koetaan fyysisesti viehättäväksi. Pikaisella haulla löysin kaksi tutkimusta, joissa 87-89 % potilaista raportoi olevansa tyytyväisiä leukaleikkauksen esteettiseen lopputulokseen. Yleisesti ottaen leukaleikkauksen koettiin pitkällä aikavälillä kohentaneen itseluottamusta ja parantaneen sosiaalista kanssakäymistä.

On tunnettu fakta, että ahdistuksen ja masennuksen tunteet jonkin aikaa leikkauksen jälkeen ovat täysin normaaleja. Voisi sanoa, että ne lähestulkoon kuuluvat asiaan. En onnistunut löytämään minkäänlaista tilastotietoa siitä, onko leukaoperaation läpikäyneillä enemmän psyykkistä oireilua kuin muulla väestöllä. On kuitenkin itsestään selvää, että leikkauksen jälkeinen heikko olotila, turvotus ja särky vaikuttavat myös psyykkiseen vointiin. Monet kokevat helpottavaksi tekijäksi tiedon siitä, että kurjuus johtuu leikkauksesta ja on olotilana vain väliaikainen. Kivulla on tunnetusti emotionaalinen komponentti, mistä syystä pelko ja ahdistus lisäävät kivun epämiellyttävyyttä. Näin ollen tarkka tieto kivun aiheuttajasta vähentää myös huomattavasti sen aiheuttamaa ahdistusta. Toisinaan alaleuan sagittal split -osteotomia voi hermovaurion seurauksena aiheuttaa kiputilan, jonka sinänsä voisi kuvitella voivan johtaa masennusoireiluun. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä hermovaurion ilmaantuvuus leikkauksen yhteydessä on aineistosta riippuen noin 1,3-18 %, ja vain pieni osa näistä johtaa kiputilaan. Oma kirurgini arvioi, että kiputila kehittyy noin yhdelle kolmestasadasta leikatusta potilaasta, joten kovin todennäköistä se ei ole.

Yläleuan levityksen vaikutukset ulkonäköön

Varsinaiset leuansiirtoleikkaukset muuttavat dramaattisesti ulkonäköä, mutta olen lukenut useammasta lähteestä, että myös SARPE:n eli yläleuan nopean levityksen jälkeen ulkonäkö saattaa monesti muuttua. Erityisesti nenä ja yläleuka saattavat silminnähden levetä. Tämä käy toki järkeen varsinkin, jos yläleukaa levitetään paljon. Omalla kohdallani levitys jäi lopulta hieman alle senttiin, todennäköisesti noin 7 mm:iin. Minua ei ennen leikkausta varoiteltu ulkonäön muutoksista, mahdollisesti arvelivat minun jonkin sortin kollegana sen itsekin ymmärtävän. Ainakaan peiliin katsoessani en ole leikkauksen jälkeen havainnut minkäänlaista muutosta, mutta vaikeahan muutoksia on nähdä naamassa, jota päivittäin katselee. Sen vuoksi olen analysoinut tarkalla silmällä kuviani huomatakseni, onko jokin muuttunut. Mielestäni kasvonpiirteeni eivät ole juuri muuttuneet, lukuun ottamatta hampaita. Alla olevissa kuvissa tosin yläleukani näyttää leveämmältä oikeanpuoleisessa kuvassa, mikä on toki yläleuan levitysleikkauksessa odotettavissakin. Kuitenkin olen leveämmästä yläleuasta lähinnä iloinen. Heti leikkauksen jälkeen nenäni oli lisäksi tavallista leveämpi ja pystympi, mutta se meni pahimman turvotuksen mukana ohi päivissä.

Toukokuu 2011 vs. lokakuu 2011.

Yllä olevissa kuvissa on sen verran erilainen valotus, että on vaikea sanoa, onko nenän koossa tapahtunut muutosta. Mahdollisesti se on vähän leveämpi, mutta omaa silmääni se ei ainakaan häiritse mitenkään sen enempää kuin ennenkään leikkausta - iso se oli jo silloinkin. Sen sijaan hymyni näyttää paljon leveämmältä, sillä hammaskaaren levittyä hampaat näkyvät kauniisti sivuiltakin. Aiemmassa kuvassa hampaat näyttävät sivuilla jotenkin kasaan painuneilta. Uuteen hymyyni olen nyt jo hyvin tyytyväinen, vaikka se onkin vielä rautojen peitossa ja suurin muutos, purennan korjaantuminen, on vielä tapahtumatta. Lisäksi olen laihtunut toukokuussa otetun kuvan jälkeen lähemmäs viisi kiloa, mikä sekin näkyy kuvissa poskien kaventumisena.

Tässä vielä kuvat suu kiinni. Näissä näytän mielestäni aika samalta lukuun ottamatta erilaista meikkiä ja hiuksia. En huomaa näissäkään merkittävää eroa nenän koossa, ainakin kun ottaa huomioon erilaisen valotuksen ja kuvakulman. Parempia kuvia en kuitenkaan valitettavasti löytänyt. Joka tapauksessa olen SARPE-leikkauksen tulokseen erittäin tyytyväinen, vaikkei muutoksia juuri tapahtunutkaan kuin hampaiden osalta - niissä muutos olikin enemmän kuin tervetullutta.