Vähän lisää purentakuvia

Tässä vielä muutama kuva karmeasta avopurennastani, joka toivottavasti on jo parin vuoden kuluttua historiaa. Olen erittäin tyytyväinen, että lähdin prosessiin mukaan, varsinkin kun selvisin ensimmäisestä leikkauksestani näin vähin vammoin. Tästä kokemuksesta viisastuneena lähden varsinaiseen leuansiirtoleikkaukseen luottavaisin mielin, ja seuraavan kerran kun suu- ja leukakirurgian leikkausosastolta herään, minulla onkin jo (pientä hienosäätöä vaille) täydellinen purenta. Olen iloinen, että menin nyt yläleuan kirurgisavusteiseen levitykseen, joten koko SARPE on tämän kesän jälkeen jo ohi, ja matkani kohti sitä kauan kaipaamaani täydellistä purentaa pääsee jatkumaan mahdollisimman pian.

Tämän kuvan perusteella on helppo käsittää, miksi kohdallani yläleuan kirurgisavusteinen levitys on välttämätön. Normaalitilanteessahan ylähampaat ovat kauniisti alahampaita ulompana, mutta minun tapauksessani näin - kuten kuvasta näkyy - ei todellakaan ole. Yläleuan kapeus korostuu vielä, kun tuon alahampaat horisontaalisesti ylähampaiden kanssa samalle tasolle. Tässä näkyy edestä hyvin myös huikea avopurentani: hampaiden väliin jää useita millejä tyhjää tilaa. Pahoittelut typeristä sormista suupielissä, mutta kun en muutenkaan saanut pidettyä suuta niin auki, että karmea purenta kokonaisuudessaan näkyisi.

Näistä sivukuvista näkee selvästi, että purennassani ensimmäiset toisiaan edes koskettavat hampaat ovat tosiaan kuutoset eli vasta toiseksi takimmaiset poskihampaat. Kokonaan kontaktissa ovat vain takimmaiset poskihampaat. Kyseessä on siis tosiaan melkoisen vaikea avopurenta. Suorastaan ihmettelenkin, ettei tästä ole ollut minulle aiemmin kovinkaan suurta vaivaa ja että puremalihaskivutkin ovat alkaneet häiritä vasta nyt. Hampaani toki ovat minua häirinneet jo pitkään ulkonäkönsä eli lähinnä etuhampaiden ruman loven vuoksi. Samoin harmittelen, etteivät vanhempani pakottaneet minua pesemään hampaitani lapsena, kun en sitä oma-aloitteisesti jostain syystä välittänyt hoitaa. Ne ajat muistuttavat itsestään edelleen ikävän ja rumannäköisen muuta hammasta vaaleamman liitukarieksen muodossa. Etuhampaissani on myös muutama ruma paikka, jotka tulen korjauttamaan viimeistään sitten purentani myötä. Tähtäimessä minulla on ehdottomasti täydelliset hampaat: näistä olen mielestäni jo riittävän kauan kärsinyt.

Karmaiseva lähtötilanne

Vuosikausiin suussani ei ole ollut kunnossa mikään. Ala-asteella yläleukaani levitettiin jonkinlaisella hiirenloukun näköisellä kitalakeen kiinnitetyllä hässäkällä. Ilmeisesti sillä ei saatu purentaani korjautumaan, sillä oikomishoitoa jatkettiin jonkinlaisella niskavedolla, jota pidin öisin. Käsittääkseni minulla oli jossain vaiheessa ristipurenta, ja nämä oikomishoidot läpikäytyäni purentani oli muuttunut avopurennaksi, joka on hoidollisesti vaikeimpia purentahäiriöitä. Silloin minulle sanottiin, että ainoa vaihtoehto on leikkaus, jota en tietenkään ala-asteikäisenä ryhtynyt harkitsemaan.

Purressani hampaat yhteen kontaktissa on siis ainoastaan pari poskihammasta, toiseksi taaimmaiset poskihampaat jotenkin osittain hieman leukojen sijainnista riippuen ja taaimmaiset poskihampaat. Voinette kuvitella, miltä sellaisilla tuntuu pureskella. Kieleni lepää etuhampaideni välissä olevassa aukossa jatkuvasti, minkä vuoksi etuhampaisiini on kulunut kielen voimasta lovi. Nämä kaksi etuhammasta on tarkoitus hoidon lopuksi korvata laminaateilla Hollywoodin tyyliin.

Ensimmäisen kerran minut lähetettiin TYKS:n suusairauksien poliklinikalle jo vuonna 2009. Tällöin minut tapasi oikomishoitoon erikoistuva hammaslääkäri. Hän otti minusta tarkat valokuvat ja kalloröntgenkuvat, joiden perusteella hän laati ns. kefalometrisen analyysin kalloni ja leukojeni rakenteesta. Analyysin mukaan kalloni rakenteet sinänsä ovat normaalit, ainoastaan alaleukani on kasvaessaan kiertynyt liiaksi alaspäin, jolloin se on jäänyt yläleukaan nähden taakse ja kasvojeni alaosan korkeus on suurentunut. Myös näissä kuvissa Hjallis-tyyppinen alaleukani tulee hyvin esiin varsinkin vasemmassa sivuprofiilikuvassa. Avopurentani ei siis johdu pelkästään hampaista, vaan kasvojen luiden välisestä epäsuhdasta, jolloin se on korjattavissa ainoastaan leikkauksella.

Epäröin leikkaukseen lähtemistä pitkään, vaikka olenkin aina ruokapöydässä se, jonka lautanen tyhjenee viimeiseksi. Toisinaan syöminen tuntuu niin hitaalta, että kyllästyn koko toimitukseen, vaikka vatsa ei olisi vielä täynnäkään. Syöminen ei kuitenkaan ole minulle varsinaisesti ongelma, koska olen syönyt tällä purennalla lähes koko ikäni. Enemmän vaakakupissa painoivat inhottavat puremalihassäryt, joista olen kärsinyt jo vuosien ajan, mutta tämän kevään aikana ne ovat alkaneet vaivata useamman kerran viikossa. Pahimmillaan puremalihakseni ovat olleet joka toinen päivä kipeät vasemmalta ja joka toinen päivä oikealta puolelta. Hieroja löysi niistä jopa sellaisia kovettumia, jotka useimmilla ihmisillä rajoittuvat selkä- ja niskalihaksiin. Näin vaikeassa purentaviassa on myös vaarana leukanivelen kuormittuminen ja lopulta nivelrikko sekä yhteen purevien hampaiden yletön kuluminen. Lisäksi takana oleva alaleuka saattaa ahtauttaa ilmatietä ja aiheuttaa pahimmillaan jopa uniapneaa. Nämä seikat kaikki osaltaan puolsivat leikkauspäätöstä.

Leuansiirtoleikkauksessa, joka minulle tehtäneen parin vuoden päästä, purentani siis korjataan kiertämällä yläleukaa ja siirtämällä alaleukaa pitkälle eteen, jolloin leuat asettuvat tasapainoiseen purenta-asemaan. Leikkaustulos ei aina ole pysyvä, ja tähän vaikuttaa ennen kaikkea kielen asento. Jos kieli edelleen leikkauksen jälkeen pysyy hampaiden välissä, se jonkin ajan kuluessa pakottaa purennan uudelleen avautumaan. Tästä syystä suuhuni laitetaan leikkauksen jälkeen "jumppapallo", joka häiritsee kieltä ja pitää sen siten oikeassa paikassaan.

Purennankorjausprojektini alkoi virallisesti tämän viikon maanantaina, jolloin sain hampaideni väliin "hienot" siniset kumilenkit erottamaan hampaita toisistaan. Ylähammaskaarellani on niin ahdasta, että kumilenkkien ansiosta hampaani ovat alkaneet vaeltaa sinne tänne, jotta ne mahtuisivat olemaan suussani. Joka toinen hammas tuntuu painuneen ulos ja joka toinen sisäänpäin. Hampaani tulivat niin kipeiksi, että tiistaista lähtien olen joutunut syömään pelkästään nestemäistä ruokaa. Blenderi on ollut kovassa käytössä. Edellispäivän ruokalistalle kuului kukkakaalikeittoa, eilen parsakaalikeittoa ja tänään taas kukkakaalikeittoa. Kasvissosekeittodieetin ansiosta olen jo laihtunutkin muutaman sata grammaa. Kivun pitäisi helpottaa noin viikossa, joten maanantaina voin jo kokeilla varovasti nakertaa jotain pehmeää ruokaa.

Kasvokuva edestä. Huomaa pidentynyt etäisyys alahuulesta leuankärkeen, joka tekee kasvoistani pitkänmalliset.

Vasen sivuprofiili. Valtavan nenän lisäksi huomionarvoista on alaleuan sijainti huomattavan takana, mikä saa nenäni näyttämään entistäkin isommalta.

Oikea sivuprofiili. Alaleuka takana, kuten vasemmaltakin puolelta näkyy.

Kasvokuva edestä hymyillessä. Huomaa etuhampaiden kulumisen aiheuttama lovi. Ikeneni eivät pidentyneestä alakasvokorkeudesta huolimatta juuri näy hymyillessä, joten minun kohdallani ei ole tarvetta nostaa yläleuanluuta ylöspäin parin vuoden kuluttua tehtävän Le Fort I -osteotomian yhteydessä.

Kasvokuva poskihampaat yhteen purtuna. Etuhampaideni väliin jää niin suuri aukko, että saan hampaat yhteen purtuna laitettua niiden välistä suuhuni lusikan. En pysty haukkaamaan käytännössä mitään ohutta ja esim. kurkunsiivujen laittaminen leivälle on jo ajatuksena mahdoton.

Nämä kumilenkit sain hampaideni väliin maanantaina. Tarkoituksena on erottaa hampaita toisistaan, jotta niiden ympärille saadaan pujotettua metallirenkaat, joihin yläleukaani levittävä koje kiinnitetään. Kuvasta näkyy myös ylähammaskaareni muoto, joka on liian kapea ja V:n muotoinen sopiakseen kohdakkain alahammaskaareni kanssa.