I survived the SARPE operation!

Tervehdys kaikille, hengissä ollaan ja olo on yllättävän hyvä. Olin varautunut jumalattomaan turvotukseen, diaboliseen kipuun, nenäverenvuotoon, pahoinvointiin ja veren oksentamiseen, mutta mitään niistä ei ole toistaiseksi ilmaantunut. Menin suu- ja leukakirurgiselle leikkausosastolla aamulla klo 8, jolloin minua haastateltiin, annettiin esilääkkeet, jotka kyseisellä osastolla olivat parasetamoli (Panadol), oksikodoni (Oxynorm) ja pregabaliini (Lyrica). Kaksi ensimmäistä kipuun ja kolmas ymmärtääkseni hermokipuun. Pregabaliinilla on muitakin leikkauksen kannalta edullisia vaikutuksia, mm. ahdistusta lievittävä vaikutus. Tämän jälkeen minut vietiin leikkaussaliin ja käteeni laitettiin laskimokanyyli. Anestesialääkäri antoi paikalle tultuaan kanyyliini puudutusainetta ja varsinaiset nukutuslääkkeet, fentanyylin ja propofolin. Fentanyylin mennessä suoneen tuli kummallinen, hieman huimaava ja pyörryttävä olo päähän, mistä ilmoitinkin anestesialääkärille. Tämän jälkeen en muista enää mitään.

Seuraava muistikuva onkin heräämöstä, jossa heräsin noin klo 10.30. Herätessä päällimmäiset tuntemukseni olivat kurkkukipu (johtuen hengitysputkesta kurkussa), palelu ja ihmetys, että näinkö nopeasti se on ohi. Tunsin myös hieman kipua ja painetta yläleuassa. Sain peiton päälleni ja suoneen parasetamolia, mikä auttoikin paleluun ja kipuun. Sain myös nesteytystä, Ringerin liuosta, jo heräämössä. Pahoinvointia ei ollut lainkaan. Olo virkistyi lähes välittömästi herättyäni siihen malliin, että luin heräämössä lehtiäkin. Ilmeisesti hyvästä voinnistani johtuen kirurgi arveli, että pääsisin kotiin jo huomenna ennen kuin hän itse on edes arvioinut tilaani. Kontrolliaika hänelle on nimittäin vasta perjantaina, jolloin minun myös alun perin piti päästä kotiin, sillä huomenna on helatorstai eikä kirurgi itse ole paikalla.

Ensimmäinen kuva osastolla leikkauksen jälkeen. Turvotusta on varsinkin vasemmassa poskessa ja ylähuulessa, kaiken kaikkiaan kuitenkin yllättävän vähän. Olen toisaalta joskus salaa haaveillut täyteläisemmästä ylähuulesta, joten näkymä peiliin katsoessa ei ollut ollenkaan niin paha kuin odotin  ;)

Minut siirrettiin korvatautien vuodeosastolle puolenpäivän maissa. Pystyin jo heräämössä kävelemään itse, vaikka olo olikin hieman hutera. Kipua ei ole ollut missään vaiheessa heräämisen jälkeen, vaikka en ole saanut muita kipulääkkeitä kuin Buranaa ja parasetamolia (Panadol). Syödessäni hieman kiinteämpää ruokaa, kuten jugurttia, kielen painaminen kitalakeen aiheuttaa kummallisen tuntemuksen, mutta kivuksi sitä ei voi kutsua. Posket ja ylähuuli ovat turvoksissa ja tuntuvat vielä puutuneilta, mutta varsinaista tuntopuutosta ei ole kasvoilla missään. Sen sijaan etuhampaiden takana kitalaessa on pieni tunnoton alue. Suu ei aukea kunnolla kivutta, mutta syöminen lusikalla sentään onnistui. Nenästä on vuotanut vasta nyt illalla hieman veristä eritettä. Kumpaankin poskeen on kehittymässä pienet mustelmat, vasempaan näkyvämpi. Kaiken kaikkiaan olen erittäin yllättynyt hyvästä olostani, joka alkaa kasvojen turvotusta ja puutuneisuutta lukuun ottamatta tuntua jo normaalilta. Tämä operaatio ei ollut ollenkaan niin paha kuin luulin. Olen tänään saanut suoneen keittosuolan lisäksi myös useamman kortisoniannoksen sekä antibioottia infektioiden estämiseksi. Toivottavasti mitään jälkikomplikaatioitakaan ei hyvän hoidon ansiosta tulisi, kun leikkaus itsessään meni näin mainiosti. Huomenaamulla alan levittää yläleukaani "avaimen" avulla, siitä lisää (ja hammasrakokuvia!) myöhemmin.