Tomorrow is the Day

Huomenna se tapahtuu. Marssin TYKS:n suu- ja leukakirurgian yksikköön klo 7.45 aamulla, ja herännen iltapäivällä leuat siirrettyinä. En ole enää suuremmin jännittänytkään, koska tiedostan siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikki on nyt valmista. Viime viikon torstaina oli vielä viimeinen kirurgin tapaaminen. Splintti sopi hyvin. Perjantaina kävin laboratoriossa verikokeilla. Minulle tehdään leikkausta varten verivaraus, jota varten tarvittiin veriryhmäkokeita. Verta ei anneta rutiinisti, vain jos vuotoa tulee tavallista runsaammin. Lisäksi määritettiin perusverenkuva. Tänään aamulla kävin oikojalla, joka asensi minulle leikkauskoukut. Ehdin jo ottaa niistä melko inhorealistisen kuvankin. Hieman nuo hankaavat limakalvoja, mutta kyllä niiden kanssa hyvin pärjää. Huomenna herättyäni tuskin niitä edes huomaa, sillä minulla lienee silloin jotain muutakin ajateltavaa.

Leikkauskoukut

Tästä se lähtee!

Niin lähellä, niin kaukana

Tänään on viikko aikaa leikkaukseen. Edellisen ja tämän postauksen väliin on mahtunut yksi käynti suusairauksien poliklinikalla. Tuolloin tapasin kirurgin ja oikojan, ja hampaistani otettiin jälleen yhdet kipsijäljennökset. Laskin, että hampaistani on otettu parin kuukauden sisällä ainakin kolmet ellei jopa neljät jäljennökset. Lisäksi käynnillä tehtiin kolmiulotteisia mittauksia ns. kasvokaarella. Näiden perusteella minulle valmistetaan splintti, jota olisi ymmärtääkseni tarkoitus sovittaa tämän viikon torstaina viimeisellä kirurgikäynnillä ennen leikkausta. Splintti on purentaa ohjaava akryylinen leikkauskisko, jota käytetään leikkaustilanteessa ohjaamaan leuat uuteen, leikkaussuunnitelman mukaiseen asentoon. Ensi viikon maanantaina, päivää ennen leikkausta, on sitten vielä yksi käynti oikojahammaslääkärille, joka asentaa minulle leikkauskoukut.

Tällä hetkellä viikko leikkaukseen tuntuu suurin piirtein ikuisuudelta. Eniten pelkään, että leikkaus jostain syystä siirtyisikin. Mitä jos sairastun? Tai kirurgi sairastuu? Tai tulee se päivystyksellinen leukamurtuma, joka vie leikkausaikani? Haluaisin vältellä julkisia paikkoja ja flunssaisia ihmisiä, mutta valitettavasti arjen askareet on hoidettava. Leikkauksen siirtyminen olisi kyllä järjettömän suuri pettymys. Olen katsellut kasvojani peilistä erinäisissä paikoissa, joissa tuskin tulen enää ennen leikkausta käymään, ajatellen, että näen tämän naaman tästä peilistä viimeistä kertaa. Typerän taikauskoisesti myös olen ajatellut, että mitä useammalle ihmiselle leikkauksesta kerron, sitä todennäköisemmin leikkaus siirtyy. Päänvaivaa aiheuttaa sekin, että jos leikkausta ei nyt tulisikaan, koska sitten ehtisin olla neljä viikkoa sairaslomalla – todennäköisesti en koskaan. Oikomishoitokin on nyt juuri sopivassa vaiheessa leikkausta ajatellen. Tätä hermoilua todennäköisesti jatkuu siihen asti, kunnes astun esilääkittynä leikkaussaliin, sillä vasta silloin voin tosissani uskoa leikkauksen tosiaan toteutuvan. Toivottavasti viikon päästä.

Leikkaussuunnitelma

Tapasin viime keskiviikkona kirurgini sekä oikojahammaslääkärini ja hänen ohjaajansa, jotka laativat minulle alustavan leikkaussuunnitelman. Leikkauspäiväksi on varmistunut tiistai 4. joulukuuta, jolloin minun pitää ilmaantua paikalle klo 7.45. Tämänviikkoisella käynnillä kirurgi hammaslääkärikollegojensa kera tarkasteli minusta otettuja kasvovalokuvia ja teki kasvoistani muutamia mittauksia, joiden perusteella päädyttiin seuraavanlaiseen leikkaussuunnitelmaan: yläleuan siirto eteen 4-5 mm, yläleuan nosto takaa ylös 3-4 mm ja alaleuan siirto eteenpäin tähän purenta-asemaan, arviolta 5 mm.

Lisäksi kirurgi kävi kanssani ylä- ja alaleuan leikkaustekniikan läpi mainiten ulkonäön muutoksista ja mahdollisista komplikaatioista. Yläleuan siirrolla eteen on tarkoitus parantaa sivuprofiilia, sillä minun tapauksessani kumpikin leuka sijaitsee melko takana, mikä saa puolestaan nenäni vaikuttamaan entistä suuremmalta. Yläleuan takanosto puolestaan sulkee avopurennan. Alaleuan siirrolla tuodaan sitten alaleuka eteenpäin niin paljon kuin uusi yläleuan sijainti vaatii. Minulla on jo valmiiksi alaleuka takana, ja kun yläleukaa sitten siirretään eteenpäin, saatetaan alaleukaa joutua tuomaan eteenpäin vielä enemmän. Lopputuloksena tullee olemaan nykyistä harmonisempi profiili. Lisäksi molempien leukojen eteenpäin tuominen avartaa ilmatietä, mistä syystä se tunnetaan myös "uniapnealeikkauksena". Uniapneaa minulla ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta leikkauksen ansiosta senkin riski pienenee sitten iän ja kilojen myötä.

Komplikaatioista kirurgi mainitsi seuraavat asiat: yläleuan siirrossa saatetaan joutua uhraamaan kuutoshampaan juuri, mikäli titaanilevyjen ja -ruuvien sijoitus ei ole muuten mahdollista. Tästä selvitään yleensä juurihoidolla. Nenän väliseinä voi yläleuan leikkauksen seurauksena vinoutua ja aiheuttaa jälkeenpäin ongelmia, minkä vuoksi se saatetaan joutua myöhemmin suoristamaan operaatiolla. Alaleuan siirron yhteydessä on mahdollista, että alaleuanluun sisällä kulkeva tuntohermo katkeaa, ja siinä tapauksessa toinen puoli alaleuasta on lopun elämää tunnoton. Eiköhän sen kanssa kuitenkin pystyisi elämään.

En oikein osaa päättää, pelkäänkö leikkausta vai odotanko sitä innolla. Ehkä vähän molempia.

Leikkausuutisia

Ajattelin, etten kirjoittaisi tänne mitään ennen kuin varma leikkauspäivä on selvillä. Jokin sellainen instant karma -ajatus minulla on, että jos julkisesti kerron pääseväni leikkaukseen joululomalla, jokin menee pieleen enkä varmasti pääse kirurgin veitsen alle. Ikinä. Joululomalla minut nyt kuitenkin olisi tarkoitus leikata. Seuraava käynti oikojalla on ensi viikon tiistaina ja sitä seuraavan viikon keskiviikkona on käynti, johon osallistuu sekä oikoja että suu- ja leukakirurgi. Arvelen siis kahden viikon päästä olevani paljon viisaampi. Oikomisen puolesta leikkaus joululomalla olisi siis joka tapauksessa mahdollinen.

Huomaatte varmaan, että puhun leikkaukseen "pääsemisestä", vaikka leukojen irrotus ja kiinnitys takaisin paikoilleen titaaniruuveilla ja -levyillä ei liene mikään maailman mukavin toimenpide. Nämä hoidot ovat kuitenkin sen verran pitkiä ja työläitä, että kun leikkauksesta viimein aletaan ihan tosissaan puhua, se tuntuu valonpilkahdukselta tunnelin päässä. Toisaalta leikkaus jännittää, vaikka uskoni länsimaiseen suu- ja leukakirurgiaan on järkähtämätön. Eniten minua huolestuttaa alaleuan leikkaus hermovaurioriskeineen, sillä hermoa nirhaistessa on aina riski, että kehittyy neuropaattinen kiputila. Luotan kuitenkin siihen, että kirurgini on leikannut kymmeniä ellei satoja alaleukoja, ja useimmat näistä potilaista elelevät nykyisin tyytyväisinä uusien leukojensa kera. Toivokaamme siis, että pääsen itsekin toivottamaan vuoden 2013 tervetulleeksi uusin leuoin.

Kesä"loma"päivitys

Olen viettänyt muuten työntäyteisen kesän keskellä pienimuotoista kesälomaa blogista, mutta tässä pieni update. Kävin oikojalla viimeksi 14.6., jolloin kojeistusta säädettiin taas hieman. Oikea puoli stabiloitiin telaketjuilla (oikea termi tosin taitanee olla voimaketju), samoin kuin etuhampaat, jotka alkavat jo näyttää lähes ihmismäisiltä. Kahdeksikkolenkki siirrettiin vasemmalle puolelle, jossa se vetää nyt kätevästi kakkoshammasta etuhampaan viereen. Alahampaatkin ovat jo lähestulkoon nätissä rivissä, mutta ahtauden eliminoimiseksi niitä vielä hiottiin vähän. Suunnitelmat leikkauskaarista syksyllä ovat pysyneet ennallaan, mutta päivämääristä leikkauksen tms. suhteen ei vielä ole tietoa. Odottelen jännityksellä.

Osaisiko muuten joku hammaslääketieteen tuntija kertoa, miten on mahdollista, että horisontaalinen ylipurentani on ilmeisesti oikomisen myötä pienentynyt useita millimetrejä? Voiko ilmiö johtua yksinkertaisesti siitä, että aiemmin ilmeisesti eteenpäin kallistuneet yläetuhampaani on oiottu pystymmiksi ja vastaavasti pystyt alaetuhampaani ovat kallistuneet eteenpäin? Mielestäni kyllä aika ällistyttävää, koska ennen oikomista hyp:ni oli luokkaa 7 mm, nyt 3-4 mm.

Rautatilanteen päivitystä

Kävin viimeksi oikojalla 9.5. Mitään radikaaleja muutoksia ei tehty, samoilla kaarilla jatketaan. Alakaarella on yksi itsepäinen hammas, joka on vielä hieman kiertynyt, joten sen braketti kiinnitettiin uudelleen parempaan asentoon. Samalla sen reunoja hieman hiottiin, mutta en oikein usko sen mahtuvan kunnolla kääntymään rivistöön, ennen kuin alakaarelleni saadaan paremmin tilaa.

Alun perin etuhampaiden välissä ollutta rakoa on kavenneltu "kahdeksikkolenkillä", jota on nyt siirrelty etuhampaiden välistä kummankin puolen ykkös- ja kakkoshampaiden väliin aina siitä riippuen, kummalle puolelle on tullut isompi rako. Nyt kahdeksikkolenkki on jälleen etuhampaiden välissä ja rako etuhampaiden välissä on kutistunut lähes täysin umpeen. Vasemmalle ykkösen ja kakkosen väliin on sen sijaan tullut rakoa, joka oiotaan sitten taas vuorollaan umpeen. Näin ne hampaat pikku hiljaa tasoittuvat. Olisi kyllä kiva, jos jollain kaarella saisi kerralla hampaiden välit aivan tasaisiksi, mutta en valita, suurin piirtein ihmisen näköinenhän tässä alkaa jo olla. Ainakin viime vuoden kesään verrattuna :)

Hymy 14.5.2012

Hieman pohdintaa leukaleikkausten psyykkisistä vaikutuksista

Olen monesti miettinyt, miksi juuri leukaoperaatiot ovat poikineet oheistuotteinaan liudan aiheeseen liittyviä keskustelupalstoja ja blogeja, joita ainakin englanniksi googlettamalla löytyy lukuisia. Päällimmäinen syy on varmaankin leukaleikkausten edellyttämä pitkä oikomishoito, minkä vuoksi leukaleikkaukseen meneminen ei ole ainoastaan yksittäinen leikkaus vaan usean vuoden pituinen projekti, johon tulee sitoutua. Toiseksi kasvojen alueeseen kohdistuva leikkaus on merkitykseltään täysin eri asia kuin vaikkapa umpilisäkkeen poisto. Ovathan kasvot merkittävin sosiaalinen "käyntikorttimme" ja tärkeä osa identiteettiämme. Mitä enemmän kasvot muuttuvat, sitä enemmän joutuu ihminen muuttamaan käsitystään itsestään ja muovaamaan uudelleen jo kerran omaksumaansa identiteettiä. Näistä syistä leukaleikkausten psyykkiset vaikutukset voivat olla hyvin moninaiset, joten potilaan psyykkisen tilan kartoitus on leukaleikkausta suunniteltaessa erityisen tärkeää.

Ihmisten välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suuren merkityksen kukin ulkonäölleen antaa. Jollekin ulkonäkö on kaikki kaikessa, kun taas jonkun toisen elämässä on paljon merkittävämpiäkin asioita. Useimmille oman ulkonäön muutos lienee kuitenkin ainakin jossain määrin merkittävä asia. Tapauksesta riippuen ulkonäön muutos leukaoperaation yhteydessä voi olla vähäinen tai joskus hyvinkin huomattava. Tästä syystä on tärkeää informoida potilasta ulkonäön muutoksista, ja ainakin itselleni laadittiin "ennuste" siitä, miltä profiilini leikkauksen jälkeen tulee näyttämään. Lienee hyvin yleistä, että leikkauksen jälkeen oma naama voi tuntua vieraalta ainakin jonkin aikaa, kunnes muutokseen lopulta tottuu. Useimmiten leukojen siirtoleikkausten koetaan kuitenkin muuttavan ulkonäköä positiiviseen suuntaan, sillä tasapainoinen purenta ja harmoninen profiili, jota ortognaattinen kirurgia purennan korjaamisen ohella tavoittelee, koetaan fyysisesti viehättäväksi. Pikaisella haulla löysin kaksi tutkimusta, joissa 87-89 % potilaista raportoi olevansa tyytyväisiä leukaleikkauksen esteettiseen lopputulokseen. Yleisesti ottaen leukaleikkauksen koettiin pitkällä aikavälillä kohentaneen itseluottamusta ja parantaneen sosiaalista kanssakäymistä.

On tunnettu fakta, että ahdistuksen ja masennuksen tunteet jonkin aikaa leikkauksen jälkeen ovat täysin normaaleja. Voisi sanoa, että ne lähestulkoon kuuluvat asiaan. En onnistunut löytämään minkäänlaista tilastotietoa siitä, onko leukaoperaation läpikäyneillä enemmän psyykkistä oireilua kuin muulla väestöllä. On kuitenkin itsestään selvää, että leikkauksen jälkeinen heikko olotila, turvotus ja särky vaikuttavat myös psyykkiseen vointiin. Monet kokevat helpottavaksi tekijäksi tiedon siitä, että kurjuus johtuu leikkauksesta ja on olotilana vain väliaikainen. Kivulla on tunnetusti emotionaalinen komponentti, mistä syystä pelko ja ahdistus lisäävät kivun epämiellyttävyyttä. Näin ollen tarkka tieto kivun aiheuttajasta vähentää myös huomattavasti sen aiheuttamaa ahdistusta. Toisinaan alaleuan sagittal split -osteotomia voi hermovaurion seurauksena aiheuttaa kiputilan, jonka sinänsä voisi kuvitella voivan johtaa masennusoireiluun. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä hermovaurion ilmaantuvuus leikkauksen yhteydessä on aineistosta riippuen noin 1,3-18 %, ja vain pieni osa näistä johtaa kiputilaan. Oma kirurgini arvioi, että kiputila kehittyy noin yhdelle kolmestasadasta leikatusta potilaasta, joten kovin todennäköistä se ei ole.