Kolme kuukautta leikkauksesta

Olen alkanut laskea leikkauksesta kulunutta aikaa viikkojen sijaan kuukausissa. Tämä kertonee siitä, että olen jatkanut elämässä eteenpäin. Enää leikkausta tulee ajateltua vain syödessä, kun puraisee poskeensa oikein kivuliaasti ja muistaa, että ai niin, se purenta on nykyään tällainen. Tosin sitäkään ei enää kovin usein tapahdu. Söin edellisviikolla mm. pitsan, ja hapankorppuja rouskuttelen harva se ilta. Olisipa joku kertonut minulle päivä leikkauksen jälkeen, että pystyn vielä joskus syömään pitsaa. Olisin todennäköisesti nauranut katketakseni - pääni sisällä, suu kun ei liikkunut mihinkään. :-)

Turvotusta on vielä aavistus jäljellä vasemmassa poskessa. Ei kuitenkaan auta kuin odotella, eiköhän se ainakin vuoden loppuun mennessä liene laskenut. Muuten alan olla ulkonäkööni oikein tyytyväinen. Omia kuviani katsellessa yllätyn vieläkin nähdessäni uuden sivuprofiilini. Vaikka alaleukaani tuotiin eteenpäin, leukani ei ole vieläkään mikään maailman suurin, vaan ennemminkin pienempi ja sirompi kuin ennen leikkausta.

Käytin noin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen ympäri vuorokauden neljää "jänis"-kumilenkkiä poskihampaiden ja sivujen yhteen kuromiseksi, ja yöksi lisäsin yhden jäniksen eteen, jottei purenta avautuisi edestä. Viime käynnillä seiskoihin kiinnitettiin nupit, joiden välillä pidän ympäri vuorokauden "maaoravia". Muita lenkkejä en enää päivisin tarvitse. Yöksi laitan sitten edelleen viisi kumilenkkiä. Ylhäällä on edelleen leikkauskaari, alhaalla oli ensin tavallinen NiTi-kaari, nyt TMA-kaari. Leukajumppa on tuottanut toivotun tuloksen, sillä suun maksimiavaus oli viime käynnillä 32 mm. Tavoite oli 30 mm, joten enää ei tarvitse harrastaa kuin ylläpitävää leukajumppaa.

Ja sitten varsinainen breaking news: oikojani kertoi suunnittelevansa, että raudat otettaisiin pois ENNEN KESÄÄ!!!!!!!! Ette osaa edes kuvitella, miten innoissani olen! Sitten ei enää tarvitse kantaa hammasharjaa mukana jatkuvasti ja venkslata kumilenkkien kanssa. How cool is that! Aika omituinen tunne, että parin kuukauden päästä en enää ole leukapotilas, vaan ihan normaali ihminen.

Pakko laittaa vielä yksi kuva upeasta uudesta purennastani!

Terveisin,
onnellinen melkein ex-leukapotilas